OPEOPINNOT - UHKA VAI MAHDOLLISUUS?

VERMEen verkkosessiot - koonti

TEEMALUENNOT

KARI KEKKONEN: AMMATILLINEN KOULUTUS - YHTEISKUNTA – MUUTOS

Kekkosen teemaluento käsittelee (Suomen) yhteiskunnallisia muutoksia ja niiden vaikutuksia koulutukseen. Kekkonen nostaa luennossaan hyvin esille koulutuksen järjestämiseen ja suunnitteluun liittyvää problematiikkaa sekä haasteita niin yksilöntaso kuin tulevaisuuden näkymät huomioiden.

Elämme juuri nyt aikaa, jolloin koulutuksen järjestämistä haastaa hyvin voimakkaasti julkisten palvelujen rahoitus eli koulutuksen tapauksessa koulutusleikkaukset. Kekkonen nostaa hyvin esille myös muut koulutusta haastavat muutostekijät, kuten esimerkiksi talouden globalisaatio, digitalisaatio tai eri sukupolvien kohtaaminen, jotka jäävät keskusteluissa helposti koulutusleikkausten varjoon.

Luennon lopuksi Kekkonen käsittelee keinoja, millä koulutus vastaa työelämän ja yhteiskunnan muutoksiin. Koululaitokset ovat toki jo muuttuneet ja varmasti myös jatkavat muutostaan jatkuvasti muuttuvan maailman mukana. Mielestäni muun muassa osaamisperustaisuus, opintojen henkilökohtaistaminen sekä aktiivinen työelämä-kentän kuunteleminen ovat hyviä suuntia muutoksessa. Näen pedagogisen toiminnan malleihin liittyvät muutokset muutenkin pääosin positiivisena sekä tervetulleina.

Teemaluennon esitystekniikkana käytetty Knovio (video) oli mielestäni hyvin toimivan oloinen tapa esittää luento, se oli selkeä ja hyvä laatuinen.

MERJA ALANKO-TURUNEN JA HEIKKI PASANEN: VERME – VERTAISRYHMÄMENTOROINTI

Teemaluento vastaa kysymykseen, mitä on vertaisryhmämentorointi. Tässä vaiheessa opeopintoja ”vermeily” on jo tuttua puuhaa ja asiaa käsitellään kyseisen luennon lisäksi myös ammatillisen opettajan kehittymisohjelmassa.

Luennossa kerrotaan, miten vertaisryhmämentorointi on kehittynyt ja miksi se on tärkeää varsinkin ammatillisen koulutuksen puolella. Ammatillisen koulutuksen tulee olla selvillä ja mukana työelämän tarpeista, muutoksista ja vaatimuksista. Luennon mukaan ”vermeily” vaatii tilan ja hetken, milloin vertaisryhmällä voidaan rauhassa pysähtyä pohtimaan ja reflektoimaan kehitettäviä asioita. Oman kokemukseni mukaan opetustyö on erittäin kiireistä tai ainakin ”vermeilyn” kaltaiselle, rauhalliselle pohdinnalle ei juurikaan opettajan arjessa ole aikaa. Tästä syystä en lukisi työhön kuuluvia palavereita ”vermeilyksi”, koska niissä on yleensä valmis esityslista läpikäytävistä asioista ja harvoin palaverien tunnelma on käsiteltävien asioiden määrästä johtuen rauhallinen tai pohdiskeleva. Jopa monet koulutuspäivät/-tilanteet ovat usein ahdettu niin täyteen ohjelmaa, ettei näidenkään hetkien aikana pääse todella pysähtymään ja keskustelemaan vertaistensa kanssa tärkeistä työtä kehittävistä asioista.

Luennon mukaan vertaisryhmämentoroinnissa tavoitteena on työhön, työstä sekä työssä oppiminen eli oman työn kehittäminen. ”Vermeilyn” yhtenä tavoitteena on myös auttaa työssäjaksamiseen, sillä pelkästään omasta työstä keskusteleminen muiden vertaistensa kanssa voi parantaa työssäjaksamista sekä selkeyttää omaa työnkuvaa tai työn vaatimuksia. Luennossa aukaistaan myös termi ”vertainen” eli hän on toinen samassa kontekstissa työskentelevä henkilö.

Luento antaa ohjeita myös vertaisryhmän organisoitumiseen. Mielestäni oma vertaisryhmämme on ollut sopivan kokoinen (6 henkilöä) ja olemme myös saaneet järjestettyä kokoontumisemme vaivattomasti. Valtaosa kokoontumisistamme on tapahtunut netin välityksellä ja mielestäni se on mahdollistanut aktiivisemman yhteydenpidon ja kokoontumismahdollisuudet kuin jos olisimme pyrkineet tapaamaan kasvokkain. Koska vertaisryhmämme jäsenten omat henkilökohtaiset aikataulut ja tavoitteet ovat yksilöllisiä, emme ole täysin pystyneet painottamaan virtuaalitapaamisissamme pelkästään tiettyä yhteistä opintoihin liittyvää teemaa vaan olemme pääosin tapaamisissa jakaneet yhteisharjoitusten tehtävät ja vastuut sekä seuranneet yhteisten tehtäviemme etenemistä ja vaihdelleet kuulumisia.

Teemaluennon luennoitsijat kannustavat miettimään, voisiko vertaisryhmämentorointi olla hyvä tapa kehittää omaa työtä ja omaa työyhteisöä. Uskon, että aivan varmasti on kunhan sille löytyy aikaa ja että ”vermeily” olisi töissä myös säännöllistä.

KIMMO MÄKI: OPETTAJAHEIMOT JA TYÖN TULKINNAT

Mäki määrittelee luennossaan organisaation ihmisten välisten vuorovaikutusten ja jaettujen merkitysten paikaksi. Tämä toimii siis luennon näkökulmana organisaatioon siitä huolimatta, että organisaatio on Mäen mukaan toki muitakin asioita.

Pitkään (n. 10 vuotta) koulumaailmassa työskennelleenä, minulle on tuttua, että organisaatio ja organisaatiokulttuuri muodostuvat useista eri tekijöistä kuten arvot, hahmot, tavat, historia tai rituaalit. Mäki nostaa luennossaan hyvin esille myös ns. ”sankaritarinat”, jotka määrittelevät organisaatiokulttuuria. Mäen mukaan, jotta voimme ymmärtää organisaatiokulttuuria, meidän tulee tarkastella oppilaitosten ja yhteisöjen työkulttuuria. Työkulttuuri muodostuu oppilaitosten sisällä erilaisten ryhmien, ammattialojen, projektiryhmien ja yksilöiden välillä. Mäki painottaa mielenkiintoisesti kiinnittämään huomiota nimenomaan organisaatioiden työkulttuuriin, sillä se on todellinen toimintaympäristö, mihin useimmat meistä työntekijöistä kuuluvat ja mihin organisaation toiminta perustuu.

Mäen mukaan opettajan työssä muodostuu työkulttuurisia heimoja eli opettajaheimoja, mikä vaikuttaa voimakkaasti opettajan sitoutumisessa työyhteisöön. Näiden heimojen työkulttuuri rakentuu tietyistä tekijöistä, joita ovat muun muassa kollektiiviset kirjoittamattomat säännöt, terminologia sekä arvotulkinnat kokemuksista. Nämä työkulttuuriainekset siirtyvät uudelle ”heimolaiselle” hyvin nopeasti. Kokemuksesta voin sanoa, että tämä pitää täysin paikkaansa sekä hyvässä että pahassa.

Mäki tarjoaa luennossaan keinoja tunnistaa oppilaitoksen työkulttuuri. Huomaan pohtivani omia kokemuksiani Mäen esille nostamista kysymyksistä ja ymmärtäväni erilaisia seikkoja näistä työkulttuurikokemuksista. Koen, että Mäen kuvailemista työkulttuureista lähimpänä omaa, nykyistä työympäristöä koskeva työkulttuuri olisi kollaboratiivinen työkulttuuri. Mäen esittämä case-esimerkki oli myös mielenkiintoinen.

Movenoten, jolla luento oli toteutettu, käyttö oli paikoitellen kankeaa ja esitys ”jumiutui” useasti.

KIMMO MÄKI: OPETTAJAHEIMOLAISIA. OPETTAJAHEIMOT II

Mäki esittelee luennossaan neljä erilaista opettajaheimoa ja pyytää katsojaa pohtimaan, tunnistaako hän heimoesimerkeistä itsensä tai muun tuntemansa henkilön.

Mäen kuvaukset opettajaheimolaisista olivat mielenkiintoisia ja tunnistin helposti niistä sekä itseni että useamman entisistä tai nykyisistä kollegoistani. Mäki painottaa, että työyhteisön kuuluukin koostua erilaisista ”heimoista” ja näiden ”heimojen” rajapintaa kannattaa jopa hyödyntää. Mäki toteaa, että vaikka heimojen välillä onkin jännitteitä, ilman näitä jännitettä ei myöskään syntyisi uusia käytäntöjä.

OUTI RAEHALME, HEIKKI PASANEN JA IRENE HEIN KESKUSTELEVAT OPETUS- JA OPPIMISNÄKEMYKSISTÄ

Luennossa keskustellaan eri oppimisteorioista. Vaikka keskustelussa esitetyt oppimisteoriat olivat itselleni jo ennestään tuttuja kasvatustieteen opinnoista, oli keskustelua mukava seurata ja luennossa nostettiin esille myös hyviä kirjallisuusvinkkejä aiheesta.

Mielenkiintoista oli myös, kun luennoitsijat pohtivat, mihin tulevaisuuden oppimisteoriat tulevat pohjautumaan. Esille nousi myös näkemys ”koulun ulkoa” tulevasta opista, joka mielestäni tukee kouluoppimista vahvasti jo tänä päivänä. Luennossa nostettiin esille myös erittäin mielenkiintoinen pohdinta liittyen opettajiin, jotka eivät ole missään uransa vaiheessa tutustuneet pedagogiikan suuntauksiin tai teorioihin. Aihetta käsiteltäessä kysymys kuului, miten he voivat onnistua opettamisessa, jos he eivät tunne esimerkiksi eri oppimisteorioita. Kun asiaa hetken pohtii, myös luennossa esille tullut vastaus on melko ilmeinen. Siinä vaiheessa, kun henkilö työllistyy opetustehtäviin, hänellä itsellä on jo todella pitkä kokemus opettamisesta, koulumaailmasta sekä oppimisesta.

OUTI RAEHALME, HEIKKI PASANEN JA IRENE HEIN KESKUSTELEVAT KÄYTTÖTEORIASTA

Luento käyttöteoriasta oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen. Käsittelen omia näkemyksiäni käyttöteoriastani kattavammin HEKS-pohdintani kohdassa ” TOIMINTANI RAKENTUU AMMATTIKASVATUKSEN TIETOPERUSTALLE”.

Luennossa nousee esille asia, mitä olen pohtinut paljon ja minkä pohjalle olen pyrkinyt käyttöteoriani rakentamaan työskennellessäni opettajana. Tämä asia on ”miten opiskelijani oppisivat parhaiten”. Mielestäni tätä kysymystä voi lähestyä sekä yksilö että ryhmätasolla. Pyrin löytämään yksilöitä parhaiten motivoivan tavan oppia ja samalla löytämään käytänteitä tai perusrungon, joka toimisi mahdollisimman hyvin kokonaiselle ryhmälle. Uskon, että asiaa tällä tavalla lähestyen tulen myös jatkuvasti kehittymään työssäni, sillä jokainen on hieman erilainen oppija ja varsinkin erityisammattioppilaitoksessa, ja hyvä niin.

Oulun Seudun Ammattiopisto, Pikisaaren yksikkö (2.2 Opetuksen ja ohjaamisen havainnointi eri toimintaympäristöissä)

Työskentelin Oulun Seudun Ammattiopiston Pikisaaren yksikössä kahdeksan vuotta AV-koulutusohjelman teknisenä tukihenkilönä. Lisäkseni Pikisaaren AV-alalla työskenteli kolme opettajaa. Työnkuvaani kuuluivat muun muassa kaluston ylläpito ja huolto, opiskelijoiden ohjaaminen, työympäristöjen rakentaminen sekä ajoittaiset opettajan sijaisuudet. Tänä aikana sain seurata ja havainnoida yksikössä tapahtuvaa opetusta sekä ohjaamista hyvinkin läheltä ja aktiivisesti. Tuon kahdeksan vuoden aikana ehti muuttua myös paljon.

Aloittaessani Pikisaaressa, AV-koulutusohjelmassa opiskeli kolme luokkaa, joista jokaisessa oli n.12-18 opiskelijaa. Tuolloin valtaosa opiskelijoista oli täysi-ikäisiä jo aloittaessaan opintonsa eli suoraan peruskoulusta tulleita opiskelijoita oli tulevaa huomattavasti vähemmän. Tuolloin opinnot painottuivat hyvin vahvasti video-, elokuva- ja tv-tuotantoon. Teknisestä näkökulmasta katsottuna AV-tuotannoissa käytettävä laitteisto oli hyvin korkeatasoista ammattikalustoa, jota tuohon aikaan ei ollut saatavilla normaalikuluttajalle (pääosin kaluston ja laitteiston korkeasta hinnasta johtuen). Tämä vaikutti myös siihen, että ammattikaluston käyttö oli hieman nykyistä mutkikkaampaa ja koska laitteistoa tarvittiin paljon enemmän ammattitasoisen AV-tuotannon toteuttamiseksi, laitteiston toimintahäiriöitä esiintyi myös paljon nykyistä useammin. Tuolloin oli jo merkkejä AV-koulutuksen vähentämisestä ja sisäänotto jätettiinkin väliin yhtenä vuonna.

Enää moneen vuoteen Pikisaaren yksikkö ei ole ollut mukana Oulussa syksyisin järjestettävissä Ilmakitaran MM-kisoissa ja OMVFssa (Oulun Musiikkivideo Festivaalit) osana AV-tekniikan toteuttamista. Aikoinaan syksy alkoi valmistautumisella em. tapahtumiin. Ensimmäisen vuoden opiskelijat alkoivat heti opintojen alussa opettelemaan, miten erilaisia videosoittimia (VHS, BETA, DVCAM, jne.) kytkettiin ja valmistautumaan vuorotyön omaisiin tehtäviin OMVFssa. Toisen ja kolmannen vuoden opiskelijat dokumentoivat OMVFn tapahtumia ja toteuttivat ilmakitaran MM-kisojen tallentamisen monikameratuotantona. Opinnot käynnistyivät tuolloin aina siis suoraan käytännön töillä ja niin sanotusti rytinällä. Mielestäni tämä oli hyvä ”sisäänajo” alalle vaikka se kova ponnistus olikin.

Pitkään opiskelu AV-koulutusohjelmassa olikin hyvin käytännönläheistä. Opinnot tähtäsivät lopputyöhön eli opinnäytetyöhön joka oli lähes poikkeuksetta jokin isompi videoproduktio. Koen, että tuolloin, kun opiskelijat olivat hieman kypsempiä aloittaessaan opintonsa ja AV-tekniikka ei vielä ollut aivan jokamiehen saavutettavissa, opiskelijat olivat hieman nykyistä kunnianhimoisempia ja motivoituneempia. He tiesivät, että ”ainoa” paikka, missä voi käyttää ja oppia AV-alaa ammattimaisessa ohjauksessa sekä ammattimaisella laitteistolla, on ammattiopisto. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että lähes kaikki kalustomme ja editointitilat olivat jatkuvasti varattuja opiskelijoille ja heitä sai jopa ajaa lähtemään koulusta päivän päätteeksi. Itseopiskelu oli siis monestakin syystä paljon nykyistä haastavampaa, koska laitteisto oli merkittävästi nykyistä kalliimpaa, ohjelmistot eivät olleet tarkoitettu tai hinnoiteltu kotikäyttöön ja tästä syystä myöskään tutoriaaleja eri AV-tekniikoihin ei löytynyt niin kattavasti internetistä kuin nykyään. Opettajat vaativat opinnäytetöiltä paljon ja siitä seuraten ne myös usein olivat erittäin laadukkaita. Ehkä aika hieman kultaa muistoja, mutta tilanne oli joka tapauksessa merkittävästi erilainen, kuin viimeisinä vuosina olen kokenut.

Opiskelu eteni tuolloin pääsääntöisesti niin, että asiat esitettiin aluksi teoriassa normaalissa luokkatilassa ryhmäopetuksena. Laitteiston käyttö opiskeltiin opettajajohtoisesti ryhmässä eikä arvokkaita laitteita noin vain saanut itsenäisesti käyttää ilman perehdytystä. Tämän jälkeen opettaja antoi käytännön harjoitukset opiskelijaryhmille, jotka jakoivat tehtävät keskenään ja alkoivat toteuttamaan harjoitusta. Alkuvuosina Pikisaaren yksikössä ei ollut erillistä kuvaus-studiota, jolloin useimmat kuvausharjoitukset toteutettiin käytännössä yksikön yhteisissä tiloissa sekä koulun ulkopuolella. Opiskelijat saivat jo tuolloin työskennellä itsenäisesti projektien parissa. Ehkä opiskelijoiden itsenäisen työskentelyn luontevuuteen vaikutti voimakkaasti myös se, että he toimivat pääosin ryhmissä eli he saivat tukea harjoitustöiden etenemiseen sekä ratkaisuja ongelmatilanteisiin myös omilta luokkatovereiltaan. Joissain AV-alan aineissa opiskelijoiden osaamista testattiin myös teoriakokein.

Jossain vaiheessa kyseisen tutkinnon opetussuunnitelma muuttui ja painottui enemmän verkkosisällön tuotantoon. Videokuvaus sai samoihin aikoihin rinnalleen vahvemmin myös digivalokuvauksen. Erilaiset videotuotannot vähenivät ja samalla myös kalusto päivitettiin vastaamaan paremmin uuden opetussuunnitelman tavoitteita. Viimeisinä vuosina Pikisaaren yksikössä minusta tuntui, että media-assistentin koulutus painottui hieman liikaa verkkotuotantoon. Tekemisen meininki, ryhmässä suunnittelu ja toimiminen, liikkuminen eli keikkatyöskentely ja kaluston käsittely vaihtuivat tietokoneella istumiseksi. Toki AV-projekteja edelleen toteutettiin, mutta aivan eri mittakaavassa kuin aikeisempina vuosina. En kuitenkaan väitä, että opetussuunnitelman muutoksella olisi ollut negatiivisia vaikutuksia esimerkiksi opiskelijoiden työllistymiseen.

Silloinen verkkotuotannon opettaja oli mielestäni mainio tyyppi, kuka otti opettamisen enemmänkin ohjauksen kannalta. Monia asioita itseoppineena, arvostin hänen ”kysy ensin googlelta” asennettaan, joka ei ollut ensinkään välinpitämättömyyttä tai laiskuutta vaan ennemminkin välittämistä ja opiskelijan ohjaamista itseohjautuvuuteen. Opiskelijat oppivat ja tottuivat mielestäni hyvin nopeasti hänen tyyliinsä ohjata heitä oppimaan ja uskon saaneeni myös itse paljon hänen seuraamisestaan ja hänen opiskelijoiden kanssa työskentelystä. Kyseinen opettaja on luonteeltaan myös hyvin avoin, luova ja persoonallinen eli mielestäni hyvä esikuva myös itselleni. Pikisaaressa siirryttiin projektioppimismalliin muutama kuukausi sen jälkeen, kun itse vaihdoin työpaikkaa. Olen ollut aktiivisesti yhteydessä vanhoihin työkavereihini ja toki myös vaihtanut kokemuksia projektioppimismalliin liittyen heidän kanssaan. Olen ymmärtänyt, että he kokevat Pikisaaressa samoja haasteita ja positiivisia edistymisaskelia, mitä itsekin nykyisessä työtehtävässäni.

8.12.2016 YTO-Englanti - Ammatillinen erityisoppilaitos (2.2 Opetuksen ja ohjaamisen havainnointi eri toimintaympäristöissä)

Kävin havainnoimassa englanninkielen opetusta ammatillisessa erityisoppilaitoksessa. Tällä kertaa kirjoitin havaintoni vertaisryhmäni luomaan havainnointilomakkeeseen, joka löytyy ao. linkistä.

Opetuksen havainnointilomake - YTO-Englanti

Pykäläpankki (OAJ) – 3.2 Uudistuva ammatillinen koulutus

OAJn kokoama pykäläpankki käsittelee kaikille varhaiskasvatuksen ja koulutuksen parissa työskenteleville kuuluvia oikeuksia, velvoitteita, säädöksiä ja toimintatapoja lainopillisesta näkökulmasta. Pykäläpankki tarjoaa vastauksia, toimintamalleja ja lainopillisia näkökulmia esimerkiksi sellaisiin kysymyksiin kuin ”miten poistan häiritsevän opiskelijan oppitunnilta”, ”mitä teen, jos opiskelija uhkailee tai haukkuu minua”, ”voinko halutessani tutkia opiskelijan laukun tai repun” tai ”voinko kertoa opiskelijan henkilökohtaisista asioista työtovereilleni”.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on esittää kooste pykäläpankin sisällöstä opettaja opintoihini liittyvälle vertaisryhmälle. Mikäli nostan kirjoituksessani esille jonkin esimerkkitapauksen omasta kokemuksestani, siinä esiintyvät toimintamallit tai tapahtumat ovat vain omia näkemyksiäni/kokemuksiani eikä niitä tule soveltaa tai ymmärtää pykäläpankin ohjeistuksina, suosituksina tai toimintamalleina. Voisin sanoa, että rauhallisuudella, terveellä maalaisjärjellä ja kysymällä pärjää näissä asioissa melko pitkälle. Tästä huolimatta suosittelen, että jokainen varhaiskasvatuksen tai koulutuksen parissa työskentelevä tarkistaa viimeisimmät työnkuvaan kuuluvat oikeudet, ohjeistukset ja velvoitteet esimerkiksi pykäläpankin kaltaisesta virallisesta julkaisusta. Se tapa, miten asioita hoidettiin omana kouluaikanamme, ei ole välttämättä hyväksyttyä enää ja se, miten hoidamme asiat nyt, ei välttämättä täytä velvollisuuksiamme kymmenen vuoden päästä.

Pykäläpankki käsittelee ensimmäisenä opettajan psyykkisen koskemattomuuden loukkaamista eli epäasiallista käyttäytymistä opettajaa kohtaan joko opiskelijan tai esimerkiksi opiskelijan huoltajien toimesta. Tässä aiheessa tulisi huomioida, milloin kyseessä on jokin loukkaava toimi, joka saadaan loppumaan koulun omin sisäisin keinoin ja milloin kyseessä on kunnianloukkausrikos, josta on perusteltua tehdä tutkintapyyntö tai rikosilmoitus poliisille. ”Kunnianloukkaukseen syyllistyy se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle tai asianomainen joutuu teon johdosta halveksunnan kohteeksi… Tällaiseksi halventamiseksi ei lueta arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn muun muassa julkisessa virassa tai tehtävässä edellyttäen, ettei halventaminen selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä”. Eli täytyy erottaa, milloin epäasiallinen käyttäytyminen tai loukkaava toimi kohdistuu henkilöön ja milloin henkilön viranhoitoon. Pykäläpankki nostaa esille, että karkeimmissa loukkaustapauksissa on perusteltua tehdä tutkintapyyntö tai rikosilmoitus poliisille sen sijaan, että asia jätettäisiin koulun kurinpitomenettelyn varaan.

”Työturvallisuuslaissa on säännökset siitä, että työnantajan on käytettävissä olevin keinoin ryhdyttävä poistamaan tai estämään häirintää, kun hän on saanut tiedon häirinnästä tai epäasiallisesta käyttäytymisestä”. Kyseisen työturvallisuuslain soveltaminen edellyttää, että häirinnästä on vaaraa työntekijän terveydelle, mutta sitä ei sovelleta esimerkiksi opiskelijoiden ja heidän huoltajiensa epäasiallista käyttäytymistä vastaan vaan työturvallisuuslaki painottuu työyhteisön väliseen käyttäytymiseen. Joka tapauksessa työnantajan velvollisuus on taata turvallinen työympäristö työntekijöilleen ja pykäläpankki suosittelee panostusta ennaltaehkäiseviin toimiin opiskelijan tai huoltajan taholta tulevan häirinnän kitkemiseksi.

Mikäli jotain sellaista tapahtuu, mikä vaatii rikosoikeudellisia toimenpiteitä, rikosilmoitusta tai tutkintapyyntöä ei voi tehdä muu, kuin asianomainen itse. Eli jos opettajaa on loukattu, esimerkiksi opettajakollega tai rehtori ei voi tehdä rikosilmoitusta hänen puolestaan. Luonnollisestikin ennen rikosilmoituksen tekemistä opettajalla tulee olla selkeä tieto kunnianloukkauksen tekijästä (tarvittaessa voi tehdä tutkintapyynnön poliisille), mahdollisia todistajia tapahtuneesta (myös toiset opiskelijat voivat olla todistajia) ja muutenkin mahdollisimman selkeää näyttöä loukkauksesta. Pykäläpankki nostaa esille, että nykyteknologia mahdollistaa kunnianloukkausten tekemisen myös ”nimettömien” eli esimerkiksi salattujen tekstiviestien tai sähköpostien kautta, mutta kannustaa silti antamaan tehtävän poliisin selvitettäväksi, jollei syyllisiä kyetä löytämään koulun omin keinoin.

En ole vielä itse joutunut kokemaan työurallani loukkaavaa käytöstä opiskelijoiden tai heidän huoltajien toimesta. Tähän on voinut vaikuttaa useampikin seikka, mutta uskon, että yksi merkittävä tekijä on ollut se, että olen työskennellyt ammattialalla, joka on ammattiopistotasolla erittäin vetovoimainen ala. Suosittuun ammattialaan valikoituu motivoituneita opiskelijoita tai mikäli sisäänpääsyyn vaikuttaa arvosana, niin opiskelemaan pääsevät aikaisemmissa opinnoissaan kiitettävästi pärjänneet opiskelijat. Mielestäni, kun kaikkia opiskelijoita arvostaa, tekeminen on mielekästä ja perusteltua sekä toimii itse oikeudenmukaisesti, opiskelijoiden tarve kapinoida vähenee. Työskennellessäni erityisammattioppilaitoksessa, en pidä yhtään mahdottomana, että eteeni tulee tilanteita, missä toimiani arvostellaan tai kritiikkiä opintojen järjestämiseen liittyen syntyy huoltajien toimesta. Erityisammattioppilaitoksessa opiskelijamme ovat vaativia ja mielestäni on ymmärrettävää, jos näistä vaatimuksista syntyy välillä ristiriitojakin.

Seuraavaksi pykäläpankki käsittelee väkivaltaa, sillä uhkaamista sekä voimakeinojen käyttöä. Lähtökohtaisesti aina, jos opettaja joutuu pahoinpitelyn tai vammantuottamuksen kohteeksi, asiasta tulee tehdä rikosilmoitus poliisille. ”Huomattava on, että pahoinpitelyn uhrille ei välttämättä tarvitse aiheutua pahoinpitelystä ruumiinvammaa, jotta teko täyttäisi ainakin lievän pahoinpitelyn tunnusmerkistön”. Opiskelija voi myös uhkailla opettajaa väkivallalla. Mikäli uhkailun seurauksena opettajalla on perusteltu syy tuntea turvallisuutensa olevan vaarassa, voi opiskelijaa syyttää laittomasta uhkauksesta. ”Jos esimerkiksi uhkaajan tiedetään olevan väkivaltainen, uhatulla on yleensä perusteltu syy pelkoonsa. Uhatulla voi luonnollisesti olla perusteltu syy pelkoonsa, vaikka uhkaaja ei olisi aikaisemmin käyttäytynyt väkivaltaisesti”. Lähestymiskiellon määräämistä voi pyytää aggressiiviselle opiskelijalle tai vanhemmalle, jos perustellusti tuntee itsensä heidän uhkaamaksi tai häiritsemäksi. Pykäläpankin oikeustapaus-esimerkissä opiskelijalle määrätty lähestymiskielto ei kuitenkaan koskenut oppilaitosta niiltä osin, kun kyseessä olivat opiskeluun liittyvät tarpeelliset yhteydenotot opettajaan. Mielestäni edellä mainittu vaikuttaa lähestymiskiellon painoarvoon merkittävästi.

Pykäläpankin mukaan jokaisella kansalaisella on oikeus puolustautua oikeudetonta hyökkäystä kohtaan. ”Paitsi omaansa ja toisen henkeä ja terveyttä, opettajalla on oikeus puolustaa oikeudetonta hyökkäystä vastaan myös omaansa ja toisen omaisuutta”. Tällaisessa hätävarjelutilanteessa on olennaista voimankäytön oikea arviointi eli hyökkäyksen torjumiseksi tehtyjen toimenpiteiden tulee olla oikeassa mittasuhteessa tilanteen vaarallisuuteen nähden. ”Vaikka opettaja näin tehdessään syyllistyisi yksittäisenä tekona rangaistavaan menettelyyn, teon rangaistavuus poistuu, jos teko on ollut välttämätön hyökkäyksen torjumiseksi”. Julkisuudessa käsitellään aika ajoin tapauksia, joissa opettajan on koettu toteuttavan liiallista voimankäyttöä jonkin konfliktin ratkaisemiseksi. Tällaisilla tilanteilla voi olla hyvin merkittävä vaikutus opettajan uraan, joten konfliktitilanteissa suosittelisin opettajaa käyttämään erittäin suurta harkintaa toiminnassaan tilanteen ratkaisemiseksi. On erotettava, milloin kyseessä on henkeä tai terveyttä uhkaava tilanne tai hyökkäys, joka vaatii hätävarjelua ja milloin kyseessä on järjestyshäiriö, jonka ratkaiseminen ei oikeuta hätävarjeluksi luokiteltavia toimenpiteitä.

Pykäläpankista löytyy tietoa opettajan voimakeinojen käytöstä. ”Opettaja joutuu joskus puuttumaan oppilaan fyysiseen koskemattomuuteen, kun hän ylläpitää oppilaitoksessa järjestystä ja takaa opiskelun turvallisuutta. Yleensä syynä on kieltäytyminen poistumasta luokasta opettajan poistumiskehotuksen jälkeen”. Mielestäni tällaisissa tilanteissa tulisi toimia äärimmäisen harkitusti. Pykäläpankin mukaan opiskelijan kieltäytyessä poistumasta luokasta, opettajalla ja rehtorilla on oikeus käyttää välttämättömiä fyysisiä voimakeinoja poistamisen toteuttamiseksi. Pykäläpankki vielä täsmentää, ettei tämä oikeus kuulu esimerkiksi kouluisännälle tai koulunkäyntiavustajalle. Voimakeinoja käytettäessä on huomioitava opiskelijan ikä, tilanteen uhkaavuus ja vastarinnan vakavuus eikä tilanteessa saa käyttää voimankäyttövälineitä. Pykäläpankki tarjoaa myös toimintaohjeita kyseisen tilanteen varalle: huolehdi todisteista näytön varmistamiseksi, ota yhteyttä yksikön toiminnasta vastaavaan rehtoriin ja järjestön lakimiehiin. Pykäläpankki suosittelee käyttämään mahdollisuuksien mukaan passiivisia voimakeinoja tilanteissa, joissa opiskelijan toiminta täytyy rauhoittaa. Tällaista passiivista voimakeinojen käyttämistä on esimerkiksi opiskelijan sitominen (epäilen ja toivon, että tällä tarkoitetaan sidontaotetta) ja kiinnipitäminen siksi ajaksi, kunnes tämä rauhoittuu.

Seuraavaksi pykäläpankki käsittelee opettajan poisotto-oikeutta eli milloin opettaja voi poistaa opiskelijalta jonkin esineen, jota opiskelija käyttää luvatta tai häiritsevästi. Opettajan tulee ensin kieltää esineen käyttö ja mikäli oppilas kiellosta huolimatta jatkaa esineen käyttöä, opettaja voi väliaikaisesti ottaa sen pois opiskelijalta. ”Vaikka tällöin kajotaankin lyhytaikaisesti oppilaan hallintaan, muiden oppilaiden oikeus saada häiriötöntä opetusta on niin tärkeää, että hallinnan lyhytaikainen loukkaaminen on sallittua”. Lyhytaikaisuudella tarkoitetaan sitä, että esine on palautettava opiskelijalle tai hänen huoltajalleen viimeistään koulupäivän päättyessä. Nykyään oppitunnin kuvaaminen opiskelijan toimesta voi olla hyvin yleistä. Vaikka opetus on pääsääntöisesti julkista, ei oppituntia saa kuvata, mikäli siitä ei ole sovittu etukäteen opettajan, opiskelijoiden ja huoltajien kanssa. ”Opettaja voi viime kädessä kuitenkin kieltää oppitunnin nauhoittamisen tai kuvaamisen sillä perusteella, että se häiritsee opetusta”.

Opiskelijan laukun tai heidän taskunsa opettaja saa tutkia vain siinä tapauksessa, että opiskelija antaa siihen luvan. Tällaisessakin tilanteessa tulee noudattaa tarkkaa harkintaa, sillä opiskelijalle ei saa antaa sellaista käsitystä, että hänelle voi kieltäytymisestä koitua haitallisia seurauksia. Muussa tapauksessa vain poliisi voi päättää henkilöön kohdistuvasta etsinnästä. ”Poisottamisen tulee aina perustua järjestyksen tai turvallisuuden ylläpitoon taikka liittyä jokamiehen kiinniotto-oikeuteen”. Vaarallisen teräaseen tai alkoholin ja huumausaineiden hallussapito koulussa on kiellettyä. Molemmissa tapauksissa, sekä teräase (myös teräaseen haltija) että alkoholi ja huumausaineet on heti luovutettava poliisille. ”Mitään esinettä ei saa ottaa oppilaalta pois pelkästään kurinpitotarkoituksessa”. Suosittelen tutustumaan aina koulun järjestyssääntöihin tai vastaaviin määräyksiin, jotka lain mukaan tulee olla käytössä jokaisessa koulussa.

Pykäläpankki käsittelee myös kouluissa käytettävissä olevat kurinpitokeinot, jotka ovat jaettavissa ojentamiskeinoihin ja kurinpitorangaistuksiin. ”Ojentamiskeinoja ovat kotitehtävien suorittaminen koulun jälkeen (vain peruskoulu), jälki-istunto (vain peruskoulu), oppilaan poistaminen luokasta lopputunnin ajaksi ja opiskeluoikeuden epääminen loppupäiväksi. Kurinpitorangaistuksia ovat kirjallinen varoitus ja määräaikainen erottaminen”. Pykäläpankissa käsitellään myös opiskelijan ja opettajan rikosoikeudellista vastuuta. Opiskelijan rikosoikeudellinen vastuu alkaa hänen täyttäessä 15 vuotta. ”Opettajalla on sama rikosoikeudellinen vastuu teoistaan kuin muillakin ihmisillä. Lisäksi opettajan on muistettava, että hän on virkamiehenä myös virkavastuussa tekemisistään rikoslain mukaisesti”. Rikoslaissa määriteltyjä virkarikoksia ovat esimerkiksi lahjuksen ottaminen, virkasalaisuuden rikkominen, virka-aseman väärinkäyttäminen sekä virkavelvollisuuden rikkominen.

Seuraavaksi pykäläpankki käsittelee opetustoimen salassapitovelvollisuutta. ”Opettajan virkavelvollisuuksiin kuuluu pitää tietyt työssään saamansa tiedot salaisina”. Olen itse kirjoittanut erillisen salassapitosopimuksen nykyisen työnantajani kohdalla. Salassapitovelvollinen ei saa ”luvattomasti ilmaista sivullisille, mitä he ovat koulutukseen liittyviä tehtäviä hoitaessaan saaneet tietää oppilaiden tai tässä laissa tarkoitetun henkilöstön tai heidän perheenjäsentensä henkilökohtaisista oloista ja taloudellisesta asemasta. Toisaalta tietyistä asioista hänellä taas on ilmoitusvelvollisuus lastensuojeluviranomaisille”. Pykäläpankin mukaan salassapitovelvollisuuteen liittyy myös ongelmia. Joissain tapauksissa opettajan olisi hyödyllistä saada esimerkiksi sosiaali- ja terveyshuoltohenkilöstöltä opiskelijoita koskevia tietoja, mutta tätä varten ei ole vielä säädetty selkeää toimintatapaa. ”Niinpä edelleen varmin tapa välttämättömien tietojen saamiseen on opiskelijan tai oppilaan huoltajan lupa”. Lupa tietojen luovuttamiseen on syytä pyytää aina kirjallisena. Mielestäni pykäläpankin ohjeistus salassapitovelvollisuuteen on hieman liian tulkinnanvarainen ja osittain tähän ongelmaan myös viitataan pykäläpankin tekstissä. Joka tapauksessa, jos tiedon saanti on asianomaiselle henkilölle välttämätöntä opetuksen asianmukaisen järjestämisen mahdollistamiseksi, pykäläpankin mukaan tietoa voi jakaa muille salassapitovelvollisille sekä kouluterveydenhuollosta ja muusta oppilashuollosta vastaaville henkilöille.

Seuraavaksi pykäläpankki käsittelee vahingonkorvausvastuuta koulussa. Pykäläpankin mukaan yleisimmät opettajan vahingonkorvausvelvoitetta koskevat tilanteet liittyvät atk-välineiden rikkoutumiseen tai koulun avainten katoamiseen. ”Käytännössä opettajia ei ole katsottu näissä tilanteissa vahingonkorvausvelvollisiksi, vaan aiheutunut vahinko on jäänyt työnantajan korvattavaksi”. Tapaturmaisesti syntyneet vahingot eivät kuulu vahingonkorvausvelvollisuuden alle eli jotta vahingonkorvausvelvollisuus syntyy, tulee vahingon olla jollain tasolla tahallisesti tuotettua. ”Vahingonkorvauslaissa on säädetty ensisijaisesti työnantajalle velvollisuus korvata vahinko, jonka työntekijä tai virkamies on virheellään tai laiminlyönnillään työssään aiheuttanut. Vahinkoa kärsineen on vaadittava työnantajalta korvausta työntekijän tai viranhaltijan aiheuttamasta vahingosta. Lähtökohtaisesti siis työnantaja vastaa työntekijänsä aiheuttamasta vahingosta, eli esimerkiksi kunta vastaa opettajan työssään aiheuttamasta vahingosta. Opettajan ei siis pidä ryhtyä neuvottelemaan tai sopimaan vahingonkorvauksen maksamisesta”. Muistan lukeneeni erään ammattiopiston järjestyssäännöistä (tmv.), että opiskelija on korvausvelvollinen, mikäli hän rikkoo koulun laitteistoa esimerkiksi huolettoman käsittelyn seurauksena. Käytännössä en ole kuitenkaan koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa tätä ohjeistusta olisi noudatettu. Esimerkiksi toimimallani alalla laitteisto on erittäin arvokasta enkä näe realistisena, että opiskelija pystyisi korvaamaan huolimattomasta käsittelystä seuranneen laitteen rikkoutumisen. Tämän lisäksi, mikäli opiskelijan korvausvelvollisuutta korostettaisiin opetuksessa, opiskelijat saattaisivat välttää tietyn kaluston käyttöä tai ylivarovaisuus laitteiden käsittelyssä saattaisi jopa altistaa vahinkojen tapahtumiselle.

Seuraavaksi pykäläpankki käsittelee opettajan velvollisuuksia ja vastuita tuomioistuimessa todistajana, asianomistajana ja vastaajana. Oikeusjärjestelmämme mukaan todistajana toimiminen kuuluu kansalaisvelvollisuuksiin eikä siitä voi kieltäytyä ilman seuraamuksia. Pykäläpankin mukaan ”tavallisin tilanne opettajalle on joutua todistajaksi oppilaan vanhempien huoltajuuskiistaan”. Pykäläpankki suosittelee, että tällaisissa tilanteissa todistajaksi kannattaa mennä vain tuomioistuimen kutsusta, ei vapaaehtoisesti esimerkiksi toisen osapuolen kutsusta. ”Opettajaan sovelletaan säännöstä, jonka mukaan virkamies ei saa todistaa siitä, mitä hänen tässä toimessaan on pidettävä salassa”. Käytännössä tämä tarkoittaa koulumuotoista salassapitovelvollisuutta, jonka olen avannut jo aiemmin tekstissäni.

Seuraavaksi pykäläpankki käsittelee uhka- ja vaaratilanteiden torjumista. Uskon, että jokaisesta koulusta ja oppilaitoksesta löytyy erilaisia dokumentteja sekä pelastautumiseen, uhka- ja vaaratilanteisiin, kriisitoimintaan että muihin ennalta ehkäiseviin toimiin. Olen itse ollut useamman vuoden ammattiopiston turvallisuustiimissä ja vastuussa muun muassa yksikön pelastussuunnitelman toteuttamisesta sekä sen ylläpitämisestä. Suosittelen tutustumaan niihin myös oma-aloitteisesti, vaikka näihin dokumentteihin tutustuminen kuuluukin olennaisena osana työhön perehdytystä. Pykäläpankki nostaa esille riskikäyttäytymisen tunnistaminen ja varhainen puuttuminen –kohdassa tiettyjä ennalta ehkäiseviä velvoitteita kouluille. Esimerkiksi koululla tulee olla ennalta ehkäiseviä keinoja nuorten erityisen tuen tarpeen havaitsemiseksi ja tämän lisäksi riittävät voimavarat myös tuen tarjoamiseen.

”Perusopetuslain nojalla koululla on velvollisuus seurata oppilaan poissaoloja, jotka ovat yksi merkki siitä, että oppilas saattaa olla syrjäytymisvaarassa ja tarvita tukea”. Ymmärtääkseni tilanteessa, jossa koulun tai oppilaitoksen täytyy ryhtyä toimenpiteisiin esimerkiksi erottaakseen opiskelija määräaikaisesti opetuksesta, totuudenmukaiset ja ajan tasalla olevat poissaolomerkinnät ovat tärkeä dokumentti toimenpiteen perusteluksi ja tueksi. ”Opettajan on ilmoitettava työssään havaitsemistaan merkeistä, jotka viittaavat siihen, että lapsella ja hänen perheellään on tarvetta erityiseen tukeen”. Koen, että varsinkin erityisammattioppilaitoksessa tulee tilanteita vastaan, joissa opiskelijan asia (huoli, poissaolot, opiskelumotivaatio, jaksaminen, jne.), kuuluu vähintäänkin osittain normaalin opetuksellisen tuen ulkopuolelle. Näissä tilanteissa on olennaista tietää oppilaitoskohtaiset suunnitelmat ja määräykset sekä kuka tuolloin vastaa opiskelijan tarvitseman tuen järjestämisestä ja antamisesta. Vastuu opettajien kouluttamisesta tietämään ja tunnistamaan nämä edellä mainitut seikat, kuuluu koulutuksen järjestäjälle.

Koulu- tai oppilaitosturvallisuus on omalta osaltaan jokaisen työntekijän vastuulla. Työympäristön turvallisuuteen vaikuttavista puutteista tulee aina ilmoittaa joko rehtorille, yksikönjohtajalle tai turvallisuusvastaavalle, riippuen koululaitoksen turvallisuusohjeistuksista. Koulutuksen järjestäjällä on oltava seuraavat lakisääteiset suunnitelmat (mikäli työskentelet oppilaitoksessa, löydätkö nämä kaikki ja olethan jo tutustunut niihin?):

1. Työturvallisuuslain mukainen suunnitelma työpaikan vaarojen ja haittojen selvittämisestä ja riskien arvioinnista.

2. Työterveyshuoltolain mukainen työterveyshuollon toimintasuunnitelma.

3. Pelastuslain ja –asetuksen mukainen pelastussuunnitelma, johon sisältyy poistumis- ja evakuointisuunnitelma.

4. Tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain mukaiset suunnitelmat

5. Koululakien edellyttämät suunnitelmat oppilaan suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä.

6. Lastensuojelulain mukainen suunnitelma lastensuojelun järjestämisestä ja kehittämisestä.

Turvallisuusohjeiden laatiminen, päivittäminen ja perehdyttäminen koko henkilöstölle on luonnollisestikin tärkeää. ”Ohjeiden antaminen, päivittäminen ja perehdyttäminen on vastuutettava aina jollekin henkilölle. Myös oppilaat on valmennettava hätätapauksia varten. Tapahtuneiden vahinkojen tai ”läheltä piti” -tilanteiden järjestelmällinen raportointi on tärkeää. Tietoja ja kokemuksia analysoimalla järkeistetään valvontaa ja ehkäistään uhkatilanteita ja vahinkojen syntymistä”. Pykäläpankki nostaa myös esiin muutamia koulurakennuksen turvallisuuteen liittyviä lainsäädäntöjä, kuten esimerkiksi kamera- ja kulunvalvonta sekä lisäksi yleisiä toimintaohjeita häiriötilanteisiin ja kriisitilanteiden jälkitoimintaan. Koska näistä asioista löytyy yleensä hyvin kattavasti tietoa koulutuksen järjestäjän turvallisuusdokumenteista, en pureudu näihin tässä sen syvällisemmin. Pykäläpankista löytyy tietoa myös työnantajalle kuuluvista, työntekijöitä koskevista vakuutuksista. ”Työnantaja on vakuuttanut henkilökunnan työtapaturmien varalta tapaturmavakuutuslain mukaisesti. Tapaturmavakuutus korvaa sairaanhoitokuluja ja ansionmenetyksiä, sekä tarvittaessa kuntoutusta, hautausapua ja perhe-eläkettä”. Lisätietoa työnantajan tarjoamista vakuutuksista saa itse työnantajalta.

Ilmeisesti koulusurmatapausten seurauksena pykäläpankki nostaa esille myös ohjeita koululaitoksen tiedottamisvastuuseen sekä muihin toimintamalleihin kriisitilanteissa. Tiedottamisvastuu koulun ulkopuolelle kriisitilanteessa on aina rehtorilla, ellei rehtori ole osoittanut kyseistä tehtävää jonkun muun henkilön tai työryhmän tehtäväksi (tällöinkin rehtori on vastuussa siitä, mitä tietoja annetaan tiedotusvälineille). Pykäläpankki suosittelee koululaitoksia varautumaan ennalta kriisitilanteita seuraaviin tapahtumiin ja yhteydenottoihin mahdollisuuksien mukaan. ”Yhteistyöhön toimittajien kanssa on syytä varautua ennalta sisällyttämällä koulun kriisiohjeisiin myös viestintää koskevat käytännöt ja periaatteet”.