Jatkoa ajatellen koen, että olisi hyvä hieman esitellä
itseäni, taustoja mistä ponnistan sekä näkemyksiä ja kokemuksia elämäni
varrelta opiskelun ja opiskelijoiden ohjaamisen parista.
Olen nyt työskennellyt ammattiopistossa audiovisuaalisen
koulutusohjelman parissa vajaat 10 vuotta. Työnkuvaani on kuulunut teknisen
tuen ja ohjaajan tehtävät. Edellä mainittujen työtehtävien lisäksi olen tehnyt
paljon opettajan sijaisuuksia sekä vetänyt muutamaa kurssia aivan itsenäisesti
ammattiaineissamme. Olen itse ollut aina hyvin kiinnostunut AV-alasta, joten on
ollut ilo ja etu työskennellä rakastamansa taidemuodon parissa.
Koulutustaustaltani olen tietotekniikan insinööri
(tietoliikennetekniikka). Insinöörikoulutuksen ohella tein kitaransoiton
opettajan tehtäviä neljä ja puoli vuotta. Kuten huomaatte, koulutustaustani
poikkeaa nykyisestä työkentästäni melko lailla, mutta olen itse oppinut AV-alan
ammattilainen ja myös opiskelijana hyvinkin itseohjautuva.
Minulle on titteleitä ja todistuksia arvokkaampaa se, mitä
ihminen todellisuudessa osaa ja haluaa intohimoisesti toteuttaa.
Tavallaan voisi sanoa, että harrastan musiikkia ja
bänditoimintaa. Käytännössä pidän itseäni musiikin ammattilaisena (toiminta on
kuitenkin alkanut jo 90-luvun alkupuolella), mutta eihän siitä palkkaa saa
joten kaippa harrastus on siinä mielessä oikeampi termi.
Mietin, miten toisin parhaiten esille omia ajatuksiani
liittyen esimerkiksi pedagogiikkaan, kasvatukseen tai ammatti-identiteettiini
ja päätin, että liitän tähän otteita suorittamistani kasvatustieteen
perusteiden tehtävistä. Egosentristäkö? Ehkä, mutta huomioikaa, että olen myös esiintyvä
taiteilija ja meidän kuuluukin olla hieman egosentrisiä, eikö vain J
Huomaatte myös, että tykkään kirjoittamisesta ja kuivaa
asiatekstiä saattaa syntyä tarpeettomankin paljon joten päättäkää itse, kuinka
paljon haluatte aineistooni perehtyä.
Koulumaailman tarkoituksesta:
”Mielestäni koulumaailman byrokratian pyörityksessä unohtuu
helposti, mikä koulun pohjimmainen tarkoitus on. Koulun tarkoitus ei ole esimerkiksi
tuottaa taloudellista voittoa tietyille tahoille, tuottaa väestön korkeaan
koulutukseen viittaavia tilastoja tai pakko kouluttaa koko väestö (pakko
kouluttamisella en tarkoita tässä yhteydessä sivistämistä). Yhteiskunta ei
hyödy ihmisistä, jotka esimerkiksi ohjataan opiskelemaan itselleen
sopimattomaan ammattiin, jossa heidän läpäisystään huolehditaan keinotekoisten
arviointien kautta. Mielestäni opetukseen ylhäältä tulevat säännökset,
suunnitelmat ja lait estävät täyden potentiaalin saavuttamisen paremmaksi
opettajaksi kasvamisessa kriittisen pedagogiikan kautta.”
Asiantuntijuudesta:
”Mielestäni asiantuntijaksi ei tähdätä vaan asiantuntijaksi
tullaan. Tällä tarkoitan sitä, että asiantuntijuus tulee luonnollisesti sitä
kautta, kun henkilö kehittyy osaamisalueessa, jonka hän kokee intohimonaan.”
”Asiantuntijuus on mielestäni enemmänkin seuraus yksilöä
ohjaavista intresseistä, kuin tavoiteltava ja opittava kyky tai titteli.”
”… työskentelen alalla, joka elää teknisesti jatkuvaa
muutosta. Tämä tekninen osa työstäni on myös niin laaja, ettei kukaan
käytännössä pysty ”osaamaan kaikkea”. Olen tästä syystä onnellisessa asemassa,
sillä oman asiantuntijuuteni kehittämiselle ei ole mitään rajoja, ei pysty eikä
vaaka suunnassa. Työnkuvaani on myös tullut lisää opetukseen liittyviä
tehtäviä, joiden yhteydessä en vielä voi edes puhua asiantuntijuudesta omalla
kohdallani. Nämä uudet tehtävät ja vastuut ovat erittäin mielekäs lisä
asiantuntijuuteni jatkuvassa kehittämisessä ja laajentamisessa. Mielestäni
tähän liittyy myös aktiivinen roolini työssä oppijana, sillä työni ja
työyhteisöni tarjoaa tällä hetkellä paljon uutta, ammatillisuuttani kehittävää
oppia.”
Ammatillinen identiteetti:
”Minulla on ollut ehkä väärä mielikuva omasta ammatillisesta
tai työhön liittyvästä identiteetistä tai olen kokenut tavallaan sen puutetta.
Tämä on lähinnä tullut ilmi, kun olen keskustellut asiasta ihmisten kanssa,
jotka ovat kuvailleet omaa ammatillista identiteettiään. Puutteellisuuteni on
johtunut siitä, että olen halunnut identifioida itseni mielummin jonkin muun
ominaisuuden tai osaamisen kautta, kun ammatin. Tämä ei tietenkään tarkoita
sitä, etteikö minulla olisi työhön liittyvää identiteettiä, olen vain
tarkastellut asiaa väärästä näkö-kulmasta. Olen työskennellyt oppilaitoksessa
valtaosan työhistoriastani ja koen ammatti-identiteettini palvelevan ennen
kaikkea oppijoita. Olen lojaali opiskelijoille ja työyhteisölleni, en niinkään
työnantajalleni. Tällä tarkoitan, että periaatteessa voin toimia missä tahansa koulu-
tai oppilaitosympäristössä auttamassa ja opettamassa opiskelijoita ja tukemassa
työyhteisöäni. Toki palvelen samalla työnantajaani, mutta koen
ammatti-identiteettini, merkityksellisen tehtäväni nimenomaan opiskelijoiden
parissa toimimisessa.”
”Mielestäni yksilön ja työmaailman odotukset tai vaatimukset
yksilön työhön liittyvään identiteettiin saavat olla ristiriidassa. Muutoin
uskon yksilön työssä jaksamisen ja turvallisuuden tunteen sekä myös työmaailman
positiivisen arvaamattomuuden kärsivän.”
”Kuten aikaisemmasta työhön liittyvästä identiteetti
pohdinnastani voi päätellä, oma työni ammatillisen identiteetin muodostamisessa
on vielä kesken. Pystyn määrittelemään millainen työntekijä olen, miten
arvoitan työni ja jopa, mihin työlläni tähtään lähitulevaisuudessa. Mikäli
työhön liittyvä identiteetti koostuu juuri näistä tekijöistä, ehkä en osaa, tai
olen luonteeltani henkilö joka ei halua, muodostaa selkeää ammatillista
identiteettiä.”
Tieteellinen ja kriittinen ajattelu:
”Huomaan, että omat arvoni ohjaavat välillä ajatteluani, kun
lähestyn tutkittua tietoa. Tällä tarkoitan esimerkiksi tutkimusten
uskottavuutta ja merkitystä sellaisessa tapauksessa, missä tutkimustulokset
ovat ristiriidassa omien arvojeni kanssa. On siis helpompaa hyväksyä
tutkimustulos, joka on omaa maailmannäkemystä tai arvoja tukeva.”
”Minulle on kuitenkin luonnollista lähestyä asioita
kriittisesti tarkastellen.”
”… voin vain kuvitella kuinka paljon vääristeltyä tietoa
ympärillämme on minkä kyseenalaistamiseen ja kriittiseen tarkasteluun
taustatietomme ei riitä. Mielestäni kriittinen tarkastelukulma vaatii aina
tarkastelijalta tiettyjä pohjatietoja kritiikin mahdollistamiseksi ja
onnistumiseksi vaikka välillä kaiken haastavin tehtävä on päästää irti omista
arvoista ja ennakko käsityksistä tutkimusta lähestyttäessä.”
Opettajan positio erityisopiskelijoiden kanssa
työskentelyssä:
”Erityisopiskelijan kanssa vuorovaikutuksessa ollessa
opettajan positio on monesti auktoriteetin ja kasvattajan lisäksi opiskelijan
erityispiirteiden huomioon ottava luotettava aikuinen.”
Vuorovaikutuksesta:
”Arvostan puhetyylin valinnassa tiettyä aitoutta ja
selkeyttä sillä se luo luonnollisen ja rehellisen keskusteluilmapiirin.”
”Koen, että toimin parhaiten opiskelijoiden kanssa
vuorovaikutuksessa ollessani mahdollisimman luonnollinen ja oma itseni.
Luonnollisuus mahdollistaa kasvojen hallinnan myös niissä tilanteissa, joissa
kasvot ovat vaarassa. Esimerkiksi asioiden myöntäminen, joita en hallitse
muodostaa minulle kasvot, joita en menetä tilanteissa, joissa en asioita
hallitse. Minusta tuntuisi väärältä pyrkiä muodostamaan ja vahvistamaan
itselleni kasvot, jotka olisivat enemmänkin ammatti-identiteetin mukaiset kuin
omani. Tällaisessa tilanteessa hyvin monen ”kulman takana” odottaisi vaara
kasvojen menetykselle ja ennemmin tai myöhemmin näin myös varmasti tulisi
käymään.”
”Kaikista haasteista huolimatta huomaan ajautuvani
mielellään sosiaalisuutta vaativiin tehtäviin ja nautin sekä työssäni että
työni ulkopuolella erilaisista persoonallisista ihmisistä koostuvien ryhmien
toiminnan tuloksista.”
Mukavaa viikonloppua kaikille!
