HEKS 1 (23.8.2016)

1.1 HENKILÖKOHTAINEN KEHITTYMISSUUNNITELMA

AMMATILLISEN OPETTAJAN OSAAMISEN KRITEERIT

Aloitan henkilökohtaisen kehittymissuunnitelman (HEKS) laatimisen avaamalla ja analysoimalla Ammatillisen opettajan kehittymisohjelma oppaan 2016-2017, ammatillisen opettajan osaamisen kriteerit – osion omakohtaisten kokemuksien, toimintatapojen ja näkemysten kautta. Pyrin hahmottamaan, missä olen suhteessa näihin kriteereihin oman opettaja- ja ohjaajakokemuksen kautta. Lopuksi kokoan pohdintojeni pohjalta kehityskohteita omassa työssäni, joihin pyrin keskittymään ja vaikuttamaan opintojeni aikana (ja mahdollisesti myös niiden jälkeen).

TOIMINTANI RAKENTUU AMMATTIKASVATUKSEN TIETOPERUSTALLE

Kriteerien mukaan ammatillisen opettajan toiminta rakentuu ammattikasvatuksen tietoperustalle eli pedagoginen käyttöteoria on teoreettisesti perusteltua sekä muokattavissa. Sinikka Ojasen mukaan käyttöteorialla tarkoitetaan mallia, mikä ohjaa yksilöä toimimaan tietyllä tavalla ja tämä malli rakentuu yksilön omista kokemuksista, tiedoista, arvoista ja uskomuksista. Oman käyttöteorian tiedostaminen ja määrittäminen mahdollistaa myös sen kriittisen tarkastelun, joka taas mahdollistaa käyttöteorian muokkaamisen eli omista ajattelu- ja toimintatavoista oppimisen (Ojanen 2006.)

Pohtiessani asioita, jotka ohjaavat omaa opetus- ja ohjaustyötäni, huomaan hyödyntäväni laajasti omakohtaisia kokemuksiani, omaa tapaani oppia sekä haasteita omassa oppimisessani. Olen erittäin tietoinen siitä, että ihmisillä on erilaisia tapoja ja mahdollisuuksia oppia, eikä koulutusjärjestelmämme ole aina ollut (eikä varmasti täysin vieläkään ole) kykenevä palvelemaan sekä erilaisia oppijoita että erilaista oppimista. Uskon, että merkittävä osa yksilöiden ”oppimattomuudesta” ja motivaation puutteesta oppimista kohtaan on seuraus liian yleistävästä ja homogeenisistä opetusmenetelmistä, opetuksen sisällöstä, oppimistavoitteista sekä osaamisen arvioinnista. Liittyen näihin opintoihin, pohdin eräänä päivänä oppimista (Millainen olen oppijana ja miten minun sitten tulisi opettaa) sanelemalla ajatuksiani sanelimeen. Vaikka sana ”sitten” pohdintani otsikossa kuulostaa kovin epätieteelliseltä, on se siitä huolimatta hyvinkin oleellinen kuvaamaan erilaista oppimista ja opettamisen monimuotoisuutta. Alla kooste näistä ajatuksista.

”Mielestäni hyvä lähtökohta alkaa havainnoimaan oppimisen ja opettamisen monimuotoisuutta on pohtia, millainen itse on oppijana. Tätä kautta voi havaita, ettei oma oppimisemme tai oppijuus ole välttämättä yhteydessä siihen malliin, miten meitä opetetaan tai on opetettu. Onko esimerkiksi perinteinen luokkaopetus, asioiden ulkoa opettelu tai osaamisen arviointi kokein juuri se oppimisen tapa, mikä tuottaa parhaita tuloksia omalla kohdallamme. Miksi saatamme profiloida itsemme huonoksi opiskelijaksi jopa hyvin varhaisessa vaiheessa ”koulu-uraamme”, vaikka yhtä aikaa opimme hyvin paljon tietoja ja taitoja opetusjärjestelmän ulkopuolelta. On toki selvä, että näitä koulujärjestelmän ulkopuolella opittuja asioita ohjaa voimakas motivaatio ja intressit. Mielestäni opetuksen tulisikin olla motivoivaa, hyödyllistä ja intressejä herättävää.

Olen koulutukseltani tietotekniikan insinööri ja toiminut koko työurani audiovisuaalisella alalla, joka sisältää muun muassa kameroita, kuvaa ja ääntä, editointia, tehosteita, animaatiota, valaisua sekä uusmediaa. AV-ala on hyvin laaja ja sitä myöten myös alan opetussuunnitelma sisältää laajasti monipuolista opittavaa. Miten olen ajautunut tälle alalle ja päässyt osaamisessani tasolle, jossa olen voinut toimia teknisenä tukihenkilönä, ohjaajana sekä jopa opettajana ammattiopistossa osallistumatta AV-alan koulutusohjelmiin lainkaan? Tämä selittyy kiinnostuksella ja motivaatiolla.  Audiovisuaalisuus ja siihen liittyvät asiat ovat olleet elämässäni mukana nuoruudesta aikuisuuteen. Tämän lisäksi suoritin kolmen kuukauden mittaisen työelämävalmennus jakson, minkä aikana olin erityisoppilaitoksessa opettajan ja teknisen tukihenkilön mukana oppimassa työelämää ja –tehtävää. Nämä kolme kuukautta loivat minulle hyvän osaamispohjan, joka lisättynä aikaisempaan osaamiseeni mahdollistivat työllistymisen alalle, jolla edelleen toimin.

Kiinnostus alaa kohtaan on ohjannut itseopiskeluani ja internetin yleistyessä itseopiskelu on myös tehostunut. Suuri osa osaamisestani on kertynyt tekemisen (sekä omien projektien että työn) kautta, myös virheiden. Olen kovin kiitollinen, että olen kiinnostunut AV-alasta, joka on niin laaja ja jatkuvasti kehittyvä että uutta opittavaa, haasteita ja mahdollisuuksia riittää loputtomiin. Työtehtäviini kuuluva ongelmien ratkaisu on uuden oppimisen lisäksi myös tiedon jakamista sekä muiden tiedon, osaamisen ja kokemusten hyödyntämistä. Kärjistetystä sanottuna, jos omaan riittävän tarpeen ja motivaation, pystyn oppimaan mitä vain.

Jos edellä mainittuja asioita miettii opettamisen näkökulmasta eli mitä jos luokassani on opiskelijoita, jotka oppivat parhaiten selvittämällä itse ja vain omien tarpeidensa kautta, millä tavalla heitä pystyy opettamaan ns. perinteisessä luokkaopetuksessa. Kokemusteni mukaan voin sanoa, että melko huonosti. Jos opiskelija ei koe tai ymmärrä opiskelevansa itselleen, hänen motivaatiotansa opiskeluun ajaa jokin aivan muu intressi, kuin itsensä kehittäminen. Tärkeää on siis löytää yhdessä opiskelijan kanssa, miten hän oppii parhaiten ja myös, miten motivoidutaan vähemmän kiinnostavien aineiden suorittamiseen. Tämän jälkeen opettajan täytyy olla valmis luopumaan tai joustamaan tietyistä tavoista ja suunnitelmista opettaa, mikä varmasti on aina haastavaa ja jopa työlästä. Työskentelen tällä hetkellä erityisammattioppilaitoksessa, missä opiskelijoilla on erilaisia oppimisvaikeuksia ja –haasteita. Opiskelijoiden joukossa on aina useita, jotka eivät vain pysty oppimaan asioita tavalla, millä ne oli suunniteltu opetettavan eli joka tapauksessa työssäni on jatkuvasti etsittävä erilaisia keinoja opettaa sekä ratkaista tai ylittää opiskelijoiden oppimishaasteet.”

Oma suhtautumiseni opettamisen ja oppimisen tavoitteisiin on, että tärkein on opiskelija. Tavoitteensa saavuttanut ja motivoitunut ammattilainen tuo panoksensa yhteiskuntaan ja lisää hyvinvointia monesta eri näkökulmasta ja tätä kautta voi myös itse hyvin. Tämän tavoitteen saavuttamisessa on kuitenkin useita haasteita matkassa. Koululaitosten tulee pystyä tarjoamaan laadukasta opetusta, laadukkain ja modernein välinein, laadukkaissa tiloissa koulutusleikkauksista tai muista taloudellisista haasteista huolimatta. Koululaitosten tulee säilyttää myös vetovoimaisuutensa, jotta sen kaikki asiakaspaikat (opiskelijat) täyttyvät vuosittain, sillä opiskelijat ovat merkittävä tulonlähde kouluille. Täydellisessä maailmassa koululaitoksen opetus, opetusmenetelmät, -tilat ja –välineet olisivat niin laadukkaita, että laitoksesta valmistuisi valmiita ammattilaisia suoraan työelämään, tätä kautta koululaitos olisi erittäin vetovoimainen, joka taas takaisi laitoksen taloudellisen vakauden.

Oppilaitoksessa, jossa työskentelen, on otettu käyttöön ns. luokaton projektioppiminen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että mahdollisimman suuri osa oppimisesta pyritään järjestämään projektien kautta ja jokainen opiskelija etenee täysin yksilöllisesti omassa opintopolussaan. Tällä toimintatavalla pyritään tukemaan erilaisia oppijoita, jotka voivat edetä opinnoissaan ”omaa vauhtia” sekä motivoimaan oppimista mahdollisimman mielekkäillä projekteilla. Luokattomalla järjestelmällä pyritään myös toteuttamaan laajempaa yhteistyötä eri vuosikurssien välillä ja pitämään opiskelijapaikat jatkuvasti täynnä (järjestelmään kuuluu jatkuva sisäänotto). Luokaton projektioppiminen on käytössä muuallakin oppilaitoksissa ja kuulemani palaute järjestelmästä on ollut positiivinen vaikkakin järjestelmän pystyttäminen ja ”käyntiin saanti” voi olla hyvinkin työlästä eikä täysin ongelmatontakaan. Mielestäni on täysin ymmärrettävää, että kohtaamme haasteita ja ongelmatilanteita näin suuren opiskelu- ja opetusmuutoksen edessä.

Oma opetukseni lähtee yleensä käyntiin opetussuunnitelmasta ja sen asettamista vaatimuksista. Oman kokemukseni kautta peilaan näitä vaatimuksia konkreettisiin harjoituksiin sekä työelämän käytänteisiin ja vaatimuksiin. Projektioppiminen kääntää asetelman tavallaan hieman päälaelleen, koska siinä ajattelumalli lähtee liikkeelle projektista, jonka pohjalta mietitään, mitä oppimista siihen saadaan sisällytettyä, miten oppiminen/projekti toteutetaan ja miten varmistetaan, että se myös täyttää OPSn määräykset. Tähän kun lisätään vielä yksilöllistä oppimista tukevat toimet, alkaa projektioppimisen sekä haasteet että vahvuudet todella nousta esille. Projektioppiminen vaatii opettajalta paljon vanhoista tavoista sekä opetusmateriaalista ja -metodeista luopumista. Uskon itse pystyväni siihen kohtuullisen helposti, sillä minulla on kuitenkin kohtuullisen lyhyt työhistoria opettajana. Totta puhuen, odotan jopa innolla, miten luokaton projektioppiminen oppilaitoksessamme onnistuu ja miten se vaikuttaa oppimiseen sekä oppijoiden opiskelumotivaatioon.

TOIMINTANI ON EETTISESTI, TALOUDELLISESTI, EKOLOGISESTI JA SOSIAALISESTI PERUSTELTUA

Omiin arvoihini kuuluvat muun muassa erilaisten ihmisten arvostus, rehellisyys, avoimuus ja tasavertaisuus. Minulle on hyvin luontevaa toimia opettajan työssä eettisesti, tasa-arvoisesti sekä taloudellisesti perustellusti. Jokaisella opiskelijalla on oikeus saada laadukasta opetusta ja ohjaamista, mikä valmistaa hänet tähtäämäänsä ammattiin. Erityisopiskelijoiden opetussuunnitelma eli ammattitaitovaatimukset sekä arviointi ovat samat, mitä ”normaaliammattiopistoissakin”. Tämä tukee yhdenvertaisuusperiaatetta ja samalla haastaa erityisoppilaitoksia pitämään opetuksen tason korkealla ja arvioinnin tasavertaisena. Tänä päivänä ammattiopistojen talous on suurten haasteiden sekä muutosten vallassa ja tämä näkyy päivittäisessä toiminnassa ja opetuksessa voimakkaasti. Koulutusleikkaukset vaikuttavat varmasti myös oppilaitosten ilmapiiriin, mutta itse asennoidun tilanteeseen melko rauhallisesti. Teen työni mahdollisimman hyvin ja pyrin olemaan huolehtimatta liikaa asioista, joihin en itse pysty juurikaan vaikuttamaan. On itsestään selvää, että vaikka koulutusleikkaukset vaikuttaisivatkin oppilaitoksen työntekijöiden mielialaan, ei sitä näytetä päivittäisessä työssä ulos päin opiskelijoille.

KEHITÄN OSAAMISTANI SYSTEMAATTISESTI ARVIOIDEN JA MONIPUOLISESTI DOKUMENTOIDEN YHDESSÄ TYÖELÄMÄN, OPISKELIJOIDEN JA KOLLEGOJEN KANSSA

Palatessani tänä syksynä takaisin töihin, työnkuvani muuttui melko radikaalisti. Työtehtäväni muuttui ohjaajan työstä opettajaksi ja sain vastuulleni kaksi erityisopiskelijaluokkaa, joissa on yhteensä 18 opiskelijaa. Tämä muutos yhdistettynä uuteen luokattomaan projektioppimismalliin takaa paljon uusia haasteita ja kehittymistä omassa työssäni tulevalle lukuvuodelle. Kun opetus projektioppimisen myötä muuttuu enemmänkin oppimiseen ohjaamiseen, useista entisistä opetusmenetelmistä on luovuttava. Opettamisen aika, paikka ja keinot tulevat muuttumaan ja samalla vastuu oppimisesta siirtyy enemmän itse opiskelijoille. Yksilölliset opintopolut korostavat myös enemmän yksilöllisten oppimismenetelmien löytämistä sekä kehittämistä. Mielestäni sillä on väliä, että opiskelija oppii, eikä niinkään sillä, miten ja milloin, kunhan oppimista voi sekä seurata että arvioida ja sovitut aikataulut pitävät. Tuleva lukuvuosi tulee näyttämään, miten sopeudun uusiin menetelmiin opetuksessa ja kuinka helposti karistan vanhat tavat toimistani. Lähestyn sekä opettajan vastuuta, että uutta projektioppimismallia erittäin positiivisin odotuksin ja olen myös halukas levittämään kokemustietoa verkostoilleni.

KÄYTÄN JA KEHITÄN OPPIMISKESKEISIÄ OHJAUS-, OPETUS- JA ARVIOINTIMENETELMIÄ YHDESSÄ TYÖELÄMÄN, OPISKELIJOIDEN JA KOLLEGOJEN KANSSA

Ammatillisen opettajan yksi päätavoitteista tulisi olla opiskelijoiden työelämässä tarvitseman osaamisen kartuttaminen. Kokemukseni mukaan juuri tämän ydintavoitteen sisäistäminen opiskelijoihin on suuri haaste. Usein minusta tuntuu, että opiskelijat opiskelevat pääosin opettajalleen eivätkä niinkään itselleen. Opettaja määrittelee kaikille samat tavoitteet ja opiskelijat pyrkivät täyttämään ne. Kun asiaa hieman pohtii, ei ilmiön seuraukset tai syyt tunnu kovinkaan erikoisilta. Yksilöllisissä opintopoluissa ja projektioppimismallissa myös juuri tähän ilmiöön pyritään vaikuttamaan, että opiskelijat tuntisivat opiskelunsa enemmän omikseen. Kaikessa oppimisessa on kyse opiskelijan oman ammattitaidon kehittämisestä. Projekteja luotaessa määritellään, mitä osaamista ko. projektista opiskelijalle kertyy ja projektin lopussa vain nämä ennalta määritellyt osaamistavoitteet arvioidaan. Projektioppimisessa luodaan seuraavasta projektista aina edellistä haastavampi ja sellainen, missä myös aikaisemmin opittu tukee uuden projektin toteuttamista. Opiskelija kartuttaa siis projektien myötä pikkuhiljaa omaa osaamistaan ja kun tarvittava määrä osaamista on hankittu projektien kautta, opiskelija suorittaa näytön opintokokonaisuudesta.

KEHITÄN OPPIMISYMPÄRISTÖJÄ JA –PROSESSEJA YHDESSÄ TYÖELÄMÄN, OPISKELIJOIDEN JA KOLLEGOJEN KANSSA

Erityisoppilaitoksessa tulee huomioida, että oppimisympäristöt palvelevat sekä erilaisia opiskelijoita että erilaista oppimista. Projektioppiminen mahdollistaa oppimista hyvinkin monipuolisesti, eri tavoin ja eri paikoissa. Luokattomuus ja opiskelijoiden yksilölliset projektit toki luovat myös haasteita opiston tilojen ja laitteiston käytössä. Koulutusleikkaukset haastavat tilannettamme entisestään, sillä tässä taloustilanteessa esimerkiksi tilojemme tai laitteistomme (mukaan lukien opetusmateriaali ja erilaiset uudet oppimisympäristöt ja digitaalisuus) päivittäminen tai laajentaminen ei ole realistista. Vaikka opetuksessa voi käyttää monipuolisesti digitaalisia työvälineitä, koen että ainakin erityisopiskelijoiden kanssa työskennellessä erilaisia opetukseen liittyviä työvälineitä tai –ympäristöjä ei tulisi olla useita. Tämä riippuu toki käyttötarkoituksesta, mutta esimerkiksi opetusmateriaalin jakaminen useissa eri medioissa tai oppimisympäristöissä voi hankaloittaa opiskelijalle tiedon- ja tehtävienhallintaa. Tästä huolimatta erilaista oppimista tulee tukea ja mikäli oppiminen tapahtuu parhaiten työympäristössä, mikä ei ole yleisesti käytössämme, pyrimme järjestämään opetuksen tähän ympäristöön.

KEHITÄN VUOROVAIKUTUSTAITOJA YHDESSÄ OPISKELIJOIDEN KANSSA ERILAISISSA KULTTUURIYMPÄRISTÖISSÄ

Pyrin panostamaan kommunikointiin opiskelijoiden kanssa. Koen, että saan parhaiten tiedon siitä, miten opiskelijoiden oppimista tulisi ohjata, kun saan muodostettua avoimen keskustelukulttuurin opiskelijoiden kanssa. Erityisoppilaitoksessa opiskelijoiden erilaisten lähtökohtien huomioiminen on selviö, mutta henkilökunnan tulee pyrkiä rakentamaan myös keskusteleva ja toiset huomioonottava ilmapiiri koko ammattialalle. Kun ilmapiiri on kommunikoiva ja mahdollisimman avoin, helpottuu myös opiskelijoiden ”turvautuminen” henkilökuntaan ja eri tukitahoihin opiskelun haastavissa tilanteissa. Erityisammattioppilaitoksessa on lähtökohtaisesti aina erilaisia opiskelijoita, joiden taustat tulee huomioida ohjatessa opiskelu- ja ryhmäprosesseja. Haastavinta mielestäni on ryhmätyöskentely, sillä opiskelijoiden erityispiirteet ja tavat toimia eivät aina sovellu tähän tapaan työskennellä.

TIEDÄN AMMATILLISTA KOULUTUSTA JA TYÖELÄMÄÄ KOSKEVAT SÄÄDÖKSET JA NOUDATAN NIITÄ TYÖSSÄNI

Opettajan työ sisältää valtavasti vastuita, kuten muun muassa opiskelijoiden opintojen etenemisen seuraamista ja niiden kirjaamista erilaisiin järjestelmiin sekä opiskelijoiden läsnäolojen seuraamista. Opettajan työhön liittyy niin paljon opiskelijoista ”huolehdittavaa”, että koulutusta koskevat säädökset tulee olla opettajalla laajasti hallussa. Edellä mainittujen asioiden kirjaamiseen on olemassa järjestelmiä (koulumaailmassa Wilma), jotka ovat yleisesti käytössä eri kouluasteilla, mikä helpottaa esimerkiksi uuteen työpaikkaan orientoitumisessa. Itse tuoreena opettajana joudun välillä selvittämään mitä, miten, miksi ja milloin jokin tietty asia tulee kirjata järjestelmään. Onneksi yleensä ympäriltä löytyy aina kollegoita, jotka ovat valmiita auttamaan näissä tilanteissa.

Voi olla, että osastollamme käyttöön otettu luokaton projektioppiminen ei aivan vielä näy ammattiopistomme kaikissa ohjeistuksissa, mutta ymmärtääkseni tämä meille uusi oppimistapa on tarkoitus ottaa laajempaan käyttöön koko opistossa lähiaikoina. Mielenkiintoista nähdä, millaisia vaikutuksia sillä voi olla eri ohjeistuksiin, säädöksiin tai jopa opiston arvoihin. Olen toiminut lähes koko työurani KVTESin alla enkä ole vielä ehtinyt tutustua nykyistä tehtävääni koskevaan TESiin (Yksityisen opetusalan TES).

RAKENNAN YHTEISKUNNALLISENA VAIKUTTAJANA EDELLYTYKSIÄ TULEVAISUUDEN AMMATILLISELLE KOULUTUKSELLE

Koen, että luokaton projektioppiminen on hyvä askel kohti erilaista oppimista. Se, onko yksilölliset opintopolut ja projektioppiminen tulevaisuudessa joka kouluasteelle leviävä vakiokäytäntö, jää nähtäväksi. Itse olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että koulutuksen tulee muuttua tulevaisuudessa. Perinteinen, kaikki samalle viivalle asettava luokkaopetus ei kohtele erilaisia oppijiota tasavertaisesti. Koulutusmallien muuttaminen on kuitenkin hidas prosessi ja se vaatii sekä toimia että halua muuttaa käytänteitä myös muilta kuin koulutusalalla työskenteleviltä henkilöiltä tai tahoilta. Rohkeutta muutokseen täytyy löytyä niin päättäjiltä, työmaailmalta kuin esimerkiksi oppijoiden vanhemmiltakin. Minulla on jopa eräs oma visio tulevaisuuden koulutusmallista, mutta säästän idean esittämisen myöhemmälle.

OHJAAN OPISKELIJOITA VALMISTUMAAN JA TYÖLLISTYMÄÄN SEKÄ TUEN HEIDÄN VALMIUKSIAAN YRITTÄJYYTEEN

Työssäoppimisjaksot (TOP) kuuluvat ammattiin opiskelevien opintopolkuun. TOPia täytyy kerääntyä 30 osaamispistettä (OSP) ammatillisen koulutuksen aikana ja se suoritetaan toisena ja kolmantena lukuvuotena. Opiskelija voi joko itse etsiä itselleen työssäoppimispaikan tai sen löytämisessä auttaa opettaja. TOP-paikkoina pyritään hyödyntämään useasti työpaikkoja, jotka ovat olleet halukkaita yhteistyöhön oppilaitoksen kanssa aikaisemminkin. TOP-paikan tulee olla opiskeltavaan ammattiin liittyvä ja parhaassa tapauksessa jopa työllistäjä opiskelijan valmistuttua. TOP-paikan järjestäminen ei kokemukseni mukaan ole kuitenkaan aivan mutkatonta. Kun opiskelija otetaan työhön oppimaan, se vie myös resursseja työpaikan omilta työntekijöiltä. Esimerkiksi erityisopiskelijat voivat tarvita normaalia enemmän perehdytystä ja opastusta työtehtäviin ja he eivät välttämättä pysty täysin itsenäiseen työhön yhtä nopeasti, kuin ns. ”normaaliopiskelijat”. Kokemukseni mukaan erityisopiskelijat voivat olla myös hyvin tarkkoja tai rajoittuneita sen suhteen, missä tehtävissä tai ympäristöissä he voivat työskennellä. Nyt, kun olen itse kahden ryhmän luokkavastaava, tulen huolehtimaan opiskelijoiden TOP-jaksojen järjestymisestä. Yhtenä lisähaasteena koen tässä myös sen, että olen asunut Helsingissä vasta vuoden, joten minulle ei ole vielä muodostunut laajoja verkostoja alallemme.

Alallamme (AV) hyvin yleinen työllistymismuoto valmistumisen jälkeen on yrittäjyys. Tästä asiasta mainitaan usein erilaisissa opintoihin liittyvissä yhteyksissä ja lisäksi opiskelijoiden opetussuunnitelmaan kuuluu yritysopintoja. Yrittäjyys vaatii uskoa tulevaan, itseensä, omaan tuotteeseen sekä taitoihin. Erityisopiskelijat tuovat mielestäni tähänkin tietyn haastavan näkökulman. Erityisopiskelijoita (ja miksi ei kaikkia muitakin) tulisi mielestäni ohjata oppimaan niin, että se tukee ja vahvistaa vielä entisestään heidän vahvuuksiaan ja tavoilla, joilla he oppivat parhaiten. Rehellinen mielipiteeni on, että mikäli opiskelija joutuu opiskelemaan ainetta, joka häntä ei millään tavalla motivoi ja vielä tavalla, joka ei hänelle sovi, ei opinnoista hyödy juuri kukaan (opiskelija itse tai esimerkiksi työmaailma). Vahva luottamus itseensä on varmasti hyvä ominaisuus yrittäjässä ja mielestäni opiskelijan itseluottamusta kannattaa pyrkiä rakentamaan onnistumisten ja omien vahvuuksien löytämisen kautta.

KEHITYSKOHTEITA

Opettajana ja kahden ryhmän luokkavastaavana toimiminen tulee olemaan minulle suuri ammatillinen kehityskohde tulevana lukuvuotena. Koska näihin edellä mainittuihin tehtäviin liittyy niin paljon uusia, ammatillista substanssiani kehittäviä tapahtumia ja vastuita, en ryhdy niitä tähän nyt kokonaisvaltaisesti avaamaan. Toinen kehityskohde minulle voisi olla verkostoituminen ja tutustuminen alan työpaikkoihin nykyisessä kotikaupungissani. Kolmas opettajuuteen liittyvä kehityskohde on luokattoman projektioppimisen myötä vastaan tulevat uudet tilanteet ja oppimismallin haltuunotto. Projektioppimisen myötä opetussuunnitelman noudattamisen, opiskelijoiden osaamisen seuraamisen sekä kirjaamisen kanssa tulee olla tarkka sekä johdonmukainen. Tämä varmasti onnistuu, mutta järjestelmän kehittämiseen, sen vahvuuksien ja heikkouksien löytämiseen sekä niihin reagoimiseen tulee nyt kiinnittää paljon huomiota. Kun uutta järjestelmää otetaan käyttöön, on erittäin tärkeää, että kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja lähtevät luottavaisin mieli kohti uutta ja osittain tuntematontakin, näin minä ainakin aion tehdä.