8.12.2016 YTO-Englanti - Ammatillinen erityisoppilaitos (2.2 Opetuksen ja ohjaamisen havainnointi eri toimintaympäristöissä)

Kävin havainnoimassa englanninkielen opetusta ammatillisessa erityisoppilaitoksessa. Tällä kertaa kirjoitin havaintoni vertaisryhmäni luomaan havainnointilomakkeeseen, joka löytyy ao. linkistä.

Opetuksen havainnointilomake - YTO-Englanti

Pykäläpankki (OAJ) – 3.2 Uudistuva ammatillinen koulutus

OAJn kokoama pykäläpankki käsittelee kaikille varhaiskasvatuksen ja koulutuksen parissa työskenteleville kuuluvia oikeuksia, velvoitteita, säädöksiä ja toimintatapoja lainopillisesta näkökulmasta. Pykäläpankki tarjoaa vastauksia, toimintamalleja ja lainopillisia näkökulmia esimerkiksi sellaisiin kysymyksiin kuin ”miten poistan häiritsevän opiskelijan oppitunnilta”, ”mitä teen, jos opiskelija uhkailee tai haukkuu minua”, ”voinko halutessani tutkia opiskelijan laukun tai repun” tai ”voinko kertoa opiskelijan henkilökohtaisista asioista työtovereilleni”.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on esittää kooste pykäläpankin sisällöstä opettaja opintoihini liittyvälle vertaisryhmälle. Mikäli nostan kirjoituksessani esille jonkin esimerkkitapauksen omasta kokemuksestani, siinä esiintyvät toimintamallit tai tapahtumat ovat vain omia näkemyksiäni/kokemuksiani eikä niitä tule soveltaa tai ymmärtää pykäläpankin ohjeistuksina, suosituksina tai toimintamalleina. Voisin sanoa, että rauhallisuudella, terveellä maalaisjärjellä ja kysymällä pärjää näissä asioissa melko pitkälle. Tästä huolimatta suosittelen, että jokainen varhaiskasvatuksen tai koulutuksen parissa työskentelevä tarkistaa viimeisimmät työnkuvaan kuuluvat oikeudet, ohjeistukset ja velvoitteet esimerkiksi pykäläpankin kaltaisesta virallisesta julkaisusta. Se tapa, miten asioita hoidettiin omana kouluaikanamme, ei ole välttämättä hyväksyttyä enää ja se, miten hoidamme asiat nyt, ei välttämättä täytä velvollisuuksiamme kymmenen vuoden päästä.

Pykäläpankki käsittelee ensimmäisenä opettajan psyykkisen koskemattomuuden loukkaamista eli epäasiallista käyttäytymistä opettajaa kohtaan joko opiskelijan tai esimerkiksi opiskelijan huoltajien toimesta. Tässä aiheessa tulisi huomioida, milloin kyseessä on jokin loukkaava toimi, joka saadaan loppumaan koulun omin sisäisin keinoin ja milloin kyseessä on kunnianloukkausrikos, josta on perusteltua tehdä tutkintapyyntö tai rikosilmoitus poliisille. ”Kunnianloukkaukseen syyllistyy se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle tai asianomainen joutuu teon johdosta halveksunnan kohteeksi… Tällaiseksi halventamiseksi ei lueta arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn muun muassa julkisessa virassa tai tehtävässä edellyttäen, ettei halventaminen selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä”. Eli täytyy erottaa, milloin epäasiallinen käyttäytyminen tai loukkaava toimi kohdistuu henkilöön ja milloin henkilön viranhoitoon. Pykäläpankki nostaa esille, että karkeimmissa loukkaustapauksissa on perusteltua tehdä tutkintapyyntö tai rikosilmoitus poliisille sen sijaan, että asia jätettäisiin koulun kurinpitomenettelyn varaan.

”Työturvallisuuslaissa on säännökset siitä, että työnantajan on käytettävissä olevin keinoin ryhdyttävä poistamaan tai estämään häirintää, kun hän on saanut tiedon häirinnästä tai epäasiallisesta käyttäytymisestä”. Kyseisen työturvallisuuslain soveltaminen edellyttää, että häirinnästä on vaaraa työntekijän terveydelle, mutta sitä ei sovelleta esimerkiksi opiskelijoiden ja heidän huoltajiensa epäasiallista käyttäytymistä vastaan vaan työturvallisuuslaki painottuu työyhteisön väliseen käyttäytymiseen. Joka tapauksessa työnantajan velvollisuus on taata turvallinen työympäristö työntekijöilleen ja pykäläpankki suosittelee panostusta ennaltaehkäiseviin toimiin opiskelijan tai huoltajan taholta tulevan häirinnän kitkemiseksi.

Mikäli jotain sellaista tapahtuu, mikä vaatii rikosoikeudellisia toimenpiteitä, rikosilmoitusta tai tutkintapyyntöä ei voi tehdä muu, kuin asianomainen itse. Eli jos opettajaa on loukattu, esimerkiksi opettajakollega tai rehtori ei voi tehdä rikosilmoitusta hänen puolestaan. Luonnollisestikin ennen rikosilmoituksen tekemistä opettajalla tulee olla selkeä tieto kunnianloukkauksen tekijästä (tarvittaessa voi tehdä tutkintapyynnön poliisille), mahdollisia todistajia tapahtuneesta (myös toiset opiskelijat voivat olla todistajia) ja muutenkin mahdollisimman selkeää näyttöä loukkauksesta. Pykäläpankki nostaa esille, että nykyteknologia mahdollistaa kunnianloukkausten tekemisen myös ”nimettömien” eli esimerkiksi salattujen tekstiviestien tai sähköpostien kautta, mutta kannustaa silti antamaan tehtävän poliisin selvitettäväksi, jollei syyllisiä kyetä löytämään koulun omin keinoin.

En ole vielä itse joutunut kokemaan työurallani loukkaavaa käytöstä opiskelijoiden tai heidän huoltajien toimesta. Tähän on voinut vaikuttaa useampikin seikka, mutta uskon, että yksi merkittävä tekijä on ollut se, että olen työskennellyt ammattialalla, joka on ammattiopistotasolla erittäin vetovoimainen ala. Suosittuun ammattialaan valikoituu motivoituneita opiskelijoita tai mikäli sisäänpääsyyn vaikuttaa arvosana, niin opiskelemaan pääsevät aikaisemmissa opinnoissaan kiitettävästi pärjänneet opiskelijat. Mielestäni, kun kaikkia opiskelijoita arvostaa, tekeminen on mielekästä ja perusteltua sekä toimii itse oikeudenmukaisesti, opiskelijoiden tarve kapinoida vähenee. Työskennellessäni erityisammattioppilaitoksessa, en pidä yhtään mahdottomana, että eteeni tulee tilanteita, missä toimiani arvostellaan tai kritiikkiä opintojen järjestämiseen liittyen syntyy huoltajien toimesta. Erityisammattioppilaitoksessa opiskelijamme ovat vaativia ja mielestäni on ymmärrettävää, jos näistä vaatimuksista syntyy välillä ristiriitojakin.

Seuraavaksi pykäläpankki käsittelee väkivaltaa, sillä uhkaamista sekä voimakeinojen käyttöä. Lähtökohtaisesti aina, jos opettaja joutuu pahoinpitelyn tai vammantuottamuksen kohteeksi, asiasta tulee tehdä rikosilmoitus poliisille. ”Huomattava on, että pahoinpitelyn uhrille ei välttämättä tarvitse aiheutua pahoinpitelystä ruumiinvammaa, jotta teko täyttäisi ainakin lievän pahoinpitelyn tunnusmerkistön”. Opiskelija voi myös uhkailla opettajaa väkivallalla. Mikäli uhkailun seurauksena opettajalla on perusteltu syy tuntea turvallisuutensa olevan vaarassa, voi opiskelijaa syyttää laittomasta uhkauksesta. ”Jos esimerkiksi uhkaajan tiedetään olevan väkivaltainen, uhatulla on yleensä perusteltu syy pelkoonsa. Uhatulla voi luonnollisesti olla perusteltu syy pelkoonsa, vaikka uhkaaja ei olisi aikaisemmin käyttäytynyt väkivaltaisesti”. Lähestymiskiellon määräämistä voi pyytää aggressiiviselle opiskelijalle tai vanhemmalle, jos perustellusti tuntee itsensä heidän uhkaamaksi tai häiritsemäksi. Pykäläpankin oikeustapaus-esimerkissä opiskelijalle määrätty lähestymiskielto ei kuitenkaan koskenut oppilaitosta niiltä osin, kun kyseessä olivat opiskeluun liittyvät tarpeelliset yhteydenotot opettajaan. Mielestäni edellä mainittu vaikuttaa lähestymiskiellon painoarvoon merkittävästi.

Pykäläpankin mukaan jokaisella kansalaisella on oikeus puolustautua oikeudetonta hyökkäystä kohtaan. ”Paitsi omaansa ja toisen henkeä ja terveyttä, opettajalla on oikeus puolustaa oikeudetonta hyökkäystä vastaan myös omaansa ja toisen omaisuutta”. Tällaisessa hätävarjelutilanteessa on olennaista voimankäytön oikea arviointi eli hyökkäyksen torjumiseksi tehtyjen toimenpiteiden tulee olla oikeassa mittasuhteessa tilanteen vaarallisuuteen nähden. ”Vaikka opettaja näin tehdessään syyllistyisi yksittäisenä tekona rangaistavaan menettelyyn, teon rangaistavuus poistuu, jos teko on ollut välttämätön hyökkäyksen torjumiseksi”. Julkisuudessa käsitellään aika ajoin tapauksia, joissa opettajan on koettu toteuttavan liiallista voimankäyttöä jonkin konfliktin ratkaisemiseksi. Tällaisilla tilanteilla voi olla hyvin merkittävä vaikutus opettajan uraan, joten konfliktitilanteissa suosittelisin opettajaa käyttämään erittäin suurta harkintaa toiminnassaan tilanteen ratkaisemiseksi. On erotettava, milloin kyseessä on henkeä tai terveyttä uhkaava tilanne tai hyökkäys, joka vaatii hätävarjelua ja milloin kyseessä on järjestyshäiriö, jonka ratkaiseminen ei oikeuta hätävarjeluksi luokiteltavia toimenpiteitä.

Pykäläpankista löytyy tietoa opettajan voimakeinojen käytöstä. ”Opettaja joutuu joskus puuttumaan oppilaan fyysiseen koskemattomuuteen, kun hän ylläpitää oppilaitoksessa järjestystä ja takaa opiskelun turvallisuutta. Yleensä syynä on kieltäytyminen poistumasta luokasta opettajan poistumiskehotuksen jälkeen”. Mielestäni tällaisissa tilanteissa tulisi toimia äärimmäisen harkitusti. Pykäläpankin mukaan opiskelijan kieltäytyessä poistumasta luokasta, opettajalla ja rehtorilla on oikeus käyttää välttämättömiä fyysisiä voimakeinoja poistamisen toteuttamiseksi. Pykäläpankki vielä täsmentää, ettei tämä oikeus kuulu esimerkiksi kouluisännälle tai koulunkäyntiavustajalle. Voimakeinoja käytettäessä on huomioitava opiskelijan ikä, tilanteen uhkaavuus ja vastarinnan vakavuus eikä tilanteessa saa käyttää voimankäyttövälineitä. Pykäläpankki tarjoaa myös toimintaohjeita kyseisen tilanteen varalle: huolehdi todisteista näytön varmistamiseksi, ota yhteyttä yksikön toiminnasta vastaavaan rehtoriin ja järjestön lakimiehiin. Pykäläpankki suosittelee käyttämään mahdollisuuksien mukaan passiivisia voimakeinoja tilanteissa, joissa opiskelijan toiminta täytyy rauhoittaa. Tällaista passiivista voimakeinojen käyttämistä on esimerkiksi opiskelijan sitominen (epäilen ja toivon, että tällä tarkoitetaan sidontaotetta) ja kiinnipitäminen siksi ajaksi, kunnes tämä rauhoittuu.

Seuraavaksi pykäläpankki käsittelee opettajan poisotto-oikeutta eli milloin opettaja voi poistaa opiskelijalta jonkin esineen, jota opiskelija käyttää luvatta tai häiritsevästi. Opettajan tulee ensin kieltää esineen käyttö ja mikäli oppilas kiellosta huolimatta jatkaa esineen käyttöä, opettaja voi väliaikaisesti ottaa sen pois opiskelijalta. ”Vaikka tällöin kajotaankin lyhytaikaisesti oppilaan hallintaan, muiden oppilaiden oikeus saada häiriötöntä opetusta on niin tärkeää, että hallinnan lyhytaikainen loukkaaminen on sallittua”. Lyhytaikaisuudella tarkoitetaan sitä, että esine on palautettava opiskelijalle tai hänen huoltajalleen viimeistään koulupäivän päättyessä. Nykyään oppitunnin kuvaaminen opiskelijan toimesta voi olla hyvin yleistä. Vaikka opetus on pääsääntöisesti julkista, ei oppituntia saa kuvata, mikäli siitä ei ole sovittu etukäteen opettajan, opiskelijoiden ja huoltajien kanssa. ”Opettaja voi viime kädessä kuitenkin kieltää oppitunnin nauhoittamisen tai kuvaamisen sillä perusteella, että se häiritsee opetusta”.

Opiskelijan laukun tai heidän taskunsa opettaja saa tutkia vain siinä tapauksessa, että opiskelija antaa siihen luvan. Tällaisessakin tilanteessa tulee noudattaa tarkkaa harkintaa, sillä opiskelijalle ei saa antaa sellaista käsitystä, että hänelle voi kieltäytymisestä koitua haitallisia seurauksia. Muussa tapauksessa vain poliisi voi päättää henkilöön kohdistuvasta etsinnästä. ”Poisottamisen tulee aina perustua järjestyksen tai turvallisuuden ylläpitoon taikka liittyä jokamiehen kiinniotto-oikeuteen”. Vaarallisen teräaseen tai alkoholin ja huumausaineiden hallussapito koulussa on kiellettyä. Molemmissa tapauksissa, sekä teräase (myös teräaseen haltija) että alkoholi ja huumausaineet on heti luovutettava poliisille. ”Mitään esinettä ei saa ottaa oppilaalta pois pelkästään kurinpitotarkoituksessa”. Suosittelen tutustumaan aina koulun järjestyssääntöihin tai vastaaviin määräyksiin, jotka lain mukaan tulee olla käytössä jokaisessa koulussa.

Pykäläpankki käsittelee myös kouluissa käytettävissä olevat kurinpitokeinot, jotka ovat jaettavissa ojentamiskeinoihin ja kurinpitorangaistuksiin. ”Ojentamiskeinoja ovat kotitehtävien suorittaminen koulun jälkeen (vain peruskoulu), jälki-istunto (vain peruskoulu), oppilaan poistaminen luokasta lopputunnin ajaksi ja opiskeluoikeuden epääminen loppupäiväksi. Kurinpitorangaistuksia ovat kirjallinen varoitus ja määräaikainen erottaminen”. Pykäläpankissa käsitellään myös opiskelijan ja opettajan rikosoikeudellista vastuuta. Opiskelijan rikosoikeudellinen vastuu alkaa hänen täyttäessä 15 vuotta. ”Opettajalla on sama rikosoikeudellinen vastuu teoistaan kuin muillakin ihmisillä. Lisäksi opettajan on muistettava, että hän on virkamiehenä myös virkavastuussa tekemisistään rikoslain mukaisesti”. Rikoslaissa määriteltyjä virkarikoksia ovat esimerkiksi lahjuksen ottaminen, virkasalaisuuden rikkominen, virka-aseman väärinkäyttäminen sekä virkavelvollisuuden rikkominen.

Seuraavaksi pykäläpankki käsittelee opetustoimen salassapitovelvollisuutta. ”Opettajan virkavelvollisuuksiin kuuluu pitää tietyt työssään saamansa tiedot salaisina”. Olen itse kirjoittanut erillisen salassapitosopimuksen nykyisen työnantajani kohdalla. Salassapitovelvollinen ei saa ”luvattomasti ilmaista sivullisille, mitä he ovat koulutukseen liittyviä tehtäviä hoitaessaan saaneet tietää oppilaiden tai tässä laissa tarkoitetun henkilöstön tai heidän perheenjäsentensä henkilökohtaisista oloista ja taloudellisesta asemasta. Toisaalta tietyistä asioista hänellä taas on ilmoitusvelvollisuus lastensuojeluviranomaisille”. Pykäläpankin mukaan salassapitovelvollisuuteen liittyy myös ongelmia. Joissain tapauksissa opettajan olisi hyödyllistä saada esimerkiksi sosiaali- ja terveyshuoltohenkilöstöltä opiskelijoita koskevia tietoja, mutta tätä varten ei ole vielä säädetty selkeää toimintatapaa. ”Niinpä edelleen varmin tapa välttämättömien tietojen saamiseen on opiskelijan tai oppilaan huoltajan lupa”. Lupa tietojen luovuttamiseen on syytä pyytää aina kirjallisena. Mielestäni pykäläpankin ohjeistus salassapitovelvollisuuteen on hieman liian tulkinnanvarainen ja osittain tähän ongelmaan myös viitataan pykäläpankin tekstissä. Joka tapauksessa, jos tiedon saanti on asianomaiselle henkilölle välttämätöntä opetuksen asianmukaisen järjestämisen mahdollistamiseksi, pykäläpankin mukaan tietoa voi jakaa muille salassapitovelvollisille sekä kouluterveydenhuollosta ja muusta oppilashuollosta vastaaville henkilöille.

Seuraavaksi pykäläpankki käsittelee vahingonkorvausvastuuta koulussa. Pykäläpankin mukaan yleisimmät opettajan vahingonkorvausvelvoitetta koskevat tilanteet liittyvät atk-välineiden rikkoutumiseen tai koulun avainten katoamiseen. ”Käytännössä opettajia ei ole katsottu näissä tilanteissa vahingonkorvausvelvollisiksi, vaan aiheutunut vahinko on jäänyt työnantajan korvattavaksi”. Tapaturmaisesti syntyneet vahingot eivät kuulu vahingonkorvausvelvollisuuden alle eli jotta vahingonkorvausvelvollisuus syntyy, tulee vahingon olla jollain tasolla tahallisesti tuotettua. ”Vahingonkorvauslaissa on säädetty ensisijaisesti työnantajalle velvollisuus korvata vahinko, jonka työntekijä tai virkamies on virheellään tai laiminlyönnillään työssään aiheuttanut. Vahinkoa kärsineen on vaadittava työnantajalta korvausta työntekijän tai viranhaltijan aiheuttamasta vahingosta. Lähtökohtaisesti siis työnantaja vastaa työntekijänsä aiheuttamasta vahingosta, eli esimerkiksi kunta vastaa opettajan työssään aiheuttamasta vahingosta. Opettajan ei siis pidä ryhtyä neuvottelemaan tai sopimaan vahingonkorvauksen maksamisesta”. Muistan lukeneeni erään ammattiopiston järjestyssäännöistä (tmv.), että opiskelija on korvausvelvollinen, mikäli hän rikkoo koulun laitteistoa esimerkiksi huolettoman käsittelyn seurauksena. Käytännössä en ole kuitenkaan koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa tätä ohjeistusta olisi noudatettu. Esimerkiksi toimimallani alalla laitteisto on erittäin arvokasta enkä näe realistisena, että opiskelija pystyisi korvaamaan huolimattomasta käsittelystä seuranneen laitteen rikkoutumisen. Tämän lisäksi, mikäli opiskelijan korvausvelvollisuutta korostettaisiin opetuksessa, opiskelijat saattaisivat välttää tietyn kaluston käyttöä tai ylivarovaisuus laitteiden käsittelyssä saattaisi jopa altistaa vahinkojen tapahtumiselle.

Seuraavaksi pykäläpankki käsittelee opettajan velvollisuuksia ja vastuita tuomioistuimessa todistajana, asianomistajana ja vastaajana. Oikeusjärjestelmämme mukaan todistajana toimiminen kuuluu kansalaisvelvollisuuksiin eikä siitä voi kieltäytyä ilman seuraamuksia. Pykäläpankin mukaan ”tavallisin tilanne opettajalle on joutua todistajaksi oppilaan vanhempien huoltajuuskiistaan”. Pykäläpankki suosittelee, että tällaisissa tilanteissa todistajaksi kannattaa mennä vain tuomioistuimen kutsusta, ei vapaaehtoisesti esimerkiksi toisen osapuolen kutsusta. ”Opettajaan sovelletaan säännöstä, jonka mukaan virkamies ei saa todistaa siitä, mitä hänen tässä toimessaan on pidettävä salassa”. Käytännössä tämä tarkoittaa koulumuotoista salassapitovelvollisuutta, jonka olen avannut jo aiemmin tekstissäni.

Seuraavaksi pykäläpankki käsittelee uhka- ja vaaratilanteiden torjumista. Uskon, että jokaisesta koulusta ja oppilaitoksesta löytyy erilaisia dokumentteja sekä pelastautumiseen, uhka- ja vaaratilanteisiin, kriisitoimintaan että muihin ennalta ehkäiseviin toimiin. Olen itse ollut useamman vuoden ammattiopiston turvallisuustiimissä ja vastuussa muun muassa yksikön pelastussuunnitelman toteuttamisesta sekä sen ylläpitämisestä. Suosittelen tutustumaan niihin myös oma-aloitteisesti, vaikka näihin dokumentteihin tutustuminen kuuluukin olennaisena osana työhön perehdytystä. Pykäläpankki nostaa esille riskikäyttäytymisen tunnistaminen ja varhainen puuttuminen –kohdassa tiettyjä ennalta ehkäiseviä velvoitteita kouluille. Esimerkiksi koululla tulee olla ennalta ehkäiseviä keinoja nuorten erityisen tuen tarpeen havaitsemiseksi ja tämän lisäksi riittävät voimavarat myös tuen tarjoamiseen.

”Perusopetuslain nojalla koululla on velvollisuus seurata oppilaan poissaoloja, jotka ovat yksi merkki siitä, että oppilas saattaa olla syrjäytymisvaarassa ja tarvita tukea”. Ymmärtääkseni tilanteessa, jossa koulun tai oppilaitoksen täytyy ryhtyä toimenpiteisiin esimerkiksi erottaakseen opiskelija määräaikaisesti opetuksesta, totuudenmukaiset ja ajan tasalla olevat poissaolomerkinnät ovat tärkeä dokumentti toimenpiteen perusteluksi ja tueksi. ”Opettajan on ilmoitettava työssään havaitsemistaan merkeistä, jotka viittaavat siihen, että lapsella ja hänen perheellään on tarvetta erityiseen tukeen”. Koen, että varsinkin erityisammattioppilaitoksessa tulee tilanteita vastaan, joissa opiskelijan asia (huoli, poissaolot, opiskelumotivaatio, jaksaminen, jne.), kuuluu vähintäänkin osittain normaalin opetuksellisen tuen ulkopuolelle. Näissä tilanteissa on olennaista tietää oppilaitoskohtaiset suunnitelmat ja määräykset sekä kuka tuolloin vastaa opiskelijan tarvitseman tuen järjestämisestä ja antamisesta. Vastuu opettajien kouluttamisesta tietämään ja tunnistamaan nämä edellä mainitut seikat, kuuluu koulutuksen järjestäjälle.

Koulu- tai oppilaitosturvallisuus on omalta osaltaan jokaisen työntekijän vastuulla. Työympäristön turvallisuuteen vaikuttavista puutteista tulee aina ilmoittaa joko rehtorille, yksikönjohtajalle tai turvallisuusvastaavalle, riippuen koululaitoksen turvallisuusohjeistuksista. Koulutuksen järjestäjällä on oltava seuraavat lakisääteiset suunnitelmat (mikäli työskentelet oppilaitoksessa, löydätkö nämä kaikki ja olethan jo tutustunut niihin?):

1. Työturvallisuuslain mukainen suunnitelma työpaikan vaarojen ja haittojen selvittämisestä ja riskien arvioinnista.

2. Työterveyshuoltolain mukainen työterveyshuollon toimintasuunnitelma.

3. Pelastuslain ja –asetuksen mukainen pelastussuunnitelma, johon sisältyy poistumis- ja evakuointisuunnitelma.

4. Tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain mukaiset suunnitelmat

5. Koululakien edellyttämät suunnitelmat oppilaan suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä.

6. Lastensuojelulain mukainen suunnitelma lastensuojelun järjestämisestä ja kehittämisestä.

Turvallisuusohjeiden laatiminen, päivittäminen ja perehdyttäminen koko henkilöstölle on luonnollisestikin tärkeää. ”Ohjeiden antaminen, päivittäminen ja perehdyttäminen on vastuutettava aina jollekin henkilölle. Myös oppilaat on valmennettava hätätapauksia varten. Tapahtuneiden vahinkojen tai ”läheltä piti” -tilanteiden järjestelmällinen raportointi on tärkeää. Tietoja ja kokemuksia analysoimalla järkeistetään valvontaa ja ehkäistään uhkatilanteita ja vahinkojen syntymistä”. Pykäläpankki nostaa myös esiin muutamia koulurakennuksen turvallisuuteen liittyviä lainsäädäntöjä, kuten esimerkiksi kamera- ja kulunvalvonta sekä lisäksi yleisiä toimintaohjeita häiriötilanteisiin ja kriisitilanteiden jälkitoimintaan. Koska näistä asioista löytyy yleensä hyvin kattavasti tietoa koulutuksen järjestäjän turvallisuusdokumenteista, en pureudu näihin tässä sen syvällisemmin. Pykäläpankista löytyy tietoa myös työnantajalle kuuluvista, työntekijöitä koskevista vakuutuksista. ”Työnantaja on vakuuttanut henkilökunnan työtapaturmien varalta tapaturmavakuutuslain mukaisesti. Tapaturmavakuutus korvaa sairaanhoitokuluja ja ansionmenetyksiä, sekä tarvittaessa kuntoutusta, hautausapua ja perhe-eläkettä”. Lisätietoa työnantajan tarjoamista vakuutuksista saa itse työnantajalta.

Ilmeisesti koulusurmatapausten seurauksena pykäläpankki nostaa esille myös ohjeita koululaitoksen tiedottamisvastuuseen sekä muihin toimintamalleihin kriisitilanteissa. Tiedottamisvastuu koulun ulkopuolelle kriisitilanteessa on aina rehtorilla, ellei rehtori ole osoittanut kyseistä tehtävää jonkun muun henkilön tai työryhmän tehtäväksi (tällöinkin rehtori on vastuussa siitä, mitä tietoja annetaan tiedotusvälineille). Pykäläpankki suosittelee koululaitoksia varautumaan ennalta kriisitilanteita seuraaviin tapahtumiin ja yhteydenottoihin mahdollisuuksien mukaan. ”Yhteistyöhön toimittajien kanssa on syytä varautua ennalta sisällyttämällä koulun kriisiohjeisiin myös viestintää koskevat käytännöt ja periaatteet”.

29.11.2016 Validia (2.2 Opetuksen ja ohjaamisen havainnointi eri toimintaympäristöissä)

Kävin tutustumassa sekä tekemässä havaintoja opetukseen ja ohjaamiseen Järvenpäässä sijaitsevassa Validia Ammattiopistossa. Ohjaajani vinkkasi, että Validiasta löytyy sekä aloja, henkilöitä että toimintakulttuuria, joihin tutustumisesta minulle voisi olla ammatillista hyötyä. Otin yhteyttä sekä TELMAn (Työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus) että graafisen suunnittelun opettajiin, jotka järjestivät vierailuaikatauluni erittäin kivuttomasti. Koin olevani lämpimästi tervetullut tutustumiskäynnille jo ennen itse vierailuajankohtaa ja tästä haluaisinkin kiittää molempia tutustumiskäynnin järjestäjiä, kiitos Pekka ja Pete!

Validia Ammattiopisto tarjoaa ammatillista erityisopetusta sekä valmentavaa koulutusta yli 600:lle opiskelijalle. Ammattiopistolla on pitkä historia vammaisten kouluttajana ja toiminta on laajentunut erityistä tukea tarvitsevien monipuoliseen opetukseen ja opiskelun tukeen. Validia Ammattiopistossa koulutuksen tavoitteena on, että opiskelija työllistyy omalle koulutusalalleen, saavuttaa jatko-opintokelpoisuuden tai saa hankituksi parhaat mahdolliset perusvalmiudet yhteiskunnassa elämiseen ja osallistumiseen. (lähde: http://www.validia-ammattiopisto.fi/.) Validian järjestämään koulutustarjontaan voi käydä tarkemmin tutustumassa heidän kotisivuillaan.

Ensimmäisenä pääsin tutustumaan TELMAn toimintaan ja oppimisjärjestelyihin. TELMAn opettaja kertoi aluksi kattavasti TELMAn toiminnasta, jonka yhteydessä vaihdoimme myös vapaasti ajatuksia koulutuksesta sekä sen haasteista. Oli erittäin mielenkiintoista kuulla pitkän linjan ammattilaisen näkemyksiä sekä kokemuksia erityisammattioppilaitoksen toiminnasta, koulutuksen muutoksista sekä opetuksen järjestämisestä. Lisäksi oli hienoa huomata, että useat näkemyksemme liittyen koulutuksen järjestämiseen ja opiskelijoiden tukemiseen olivat hyvinkin yhteneväisiä, ymmärsimme toisiamme siis hyvin. Persoonana sain TELMAn opettajasta vaikutuksen hyvinkin sympaattisena sekä hyväntahtoisena rautaisena ammattilaisena, ihmisenä ketä on helppo arvostaa (sekä meidän kollegoiden että opiskelijoiden). Näkisin, että kyseisestä kontaktista voi olla itselleni ammatillista hyötyä myös tulevaisuudessa.

TELMA eli Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen yhteisenä tavoitteena on työ- ja toimintakyvyn edistäminen, mielekkään työn tai työtoiminnan löytyminen sekä mahdollisimman itsenäisen elämän ja arjen taitojen oppiminen. Koulutuksen tavoitteena ei pääsääntöisesti ole ammatilliseen koulutukseen siirtyminen. TELMA-koulutus kestää vähintään yhden lukuvuoden ja enintään kolme lukuvuotta. Koulutuksen laajuus on 60 osaamispistettä ja suoritusaika määräytyy opiskelijan yksilöllisten tavoitteiden ja valmiuksien perusteella. Validia Ammattiopistossa TELMAn opiskelijat opiskelevat työpajalähtöisesti jaksojärjestelmään perustuen. TELMAlaisten osaamisen kartuttaminen on hyvinkin työ- ja käytäntölähtöistä. Havainnointikäynnillä sain todistaa myös mielestäni erittäin kekseliäitä YTO-aineiden integrointiratkaisuja käytännön esimerkkien kautta. Kävimme TELMAn opettajan kanssa myös kahdessa työpajassa, jotka molemmat olivat kaupanalan työpaikkoja. Näissä työpajoissa opiskelijat tekivät muun muassa kaupan hyllyjen täyttöä ja roskien lajittelua sekä kierrätystä. Näihin työtehtäviin oli liitetty oppimista, sekä työkyvyn edistämistä, arjen taitojen, että itsenäisen elämän oppimista. Sain sellaisen mielikuvan, että se on vain opettajasta kiinni, miten erilaisia, hyvin yksinkertaisiltakin vaikuttavia työtehtäviä voi opinnollistaa.

Seuraavaksi siirryin graafisen suunnittelun opettajan hoiviin. Jälleen vastassani oli hyvin miellyttävä ja positiivisen asenteen omaava opettaja. Kuvallisen ilmaisun perustutkinnosta valmistuu kuva-artesaaniksi, joka voi työskennellä esimerkiksi graafisen ilmaisun, luovan graafisen suunnittelun, graafisen tuotekehittelyn ja markkinointiviestinnän avustavissa tehtävissä tai edellä mainittujen tehtävien tiimien jäsenenä. Koska itsekin työskentelen koulutuksessa kulttuurialalla, meitä yhdisti graafisen suunnittelun opettajan kanssa monetkin asiat, joten tapaaminen sekä oppimisympäristö tuntuivatkin hyvin kotoisilta. Minuun teki myös vaikutuksen luokkatilassa esillä olevat graafiset työt. Graafisen suunnittelun opettaja esitteli minulle heillä opetuksessa käytettävän verkko-oppimisen työkalun (grasuvalidia.com), joka on työskentelyyn ja verkko-opettamiseen tarkoitettu webpohjainen palvelu. Sivuston yhtenä perusajatuksena on myös tukea uudistetun opetussuunnitelman tarjoamia mahdollisuuksia verkko- ja etäopiskeluun. Opiskelun lisäksi sivusto mahdollistaa opiskelijoille oman portfolion sekä blogin perustamisen nettiin. Koska ymmärrän portfolion tärkeyden alallamme, arvostan Validian tarjoamaa mahdollisuutta ja asian painottamista opinnoissa hyvinkin korkealle. Tiedostan, että ”meilläkin” sellainen pitäisi järjestää ja asiaa enemmän painottaa opiskelijoille, mutta valitettavasti ainakin tällä hetkellä asia on jäänyt muun toiminnan jalkoihin.

Uskon, että grasuvalidia.com on olemassa samasta syystä, miksi omassakin työssä teen opintosisältöjä opiskelijoille nettiin; koska se on nykyään niin helppoa ja vaivatonta. Olimme graafisen suunnittelun opettajan kanssa yhtä mieltä siitä, ettei esimerkiksi videoitu luento tai oppimistilanne ohjeineen vähennä opetuksen laatua. Päin vaistoin, se lisää tiedon saavutettavuutta sekä varsinkin erityisammattioppilaitoksissa tärkeää opetuksen/ohjaamisen ”toistettavuutta”. Seuraava lainaus Validian sivuilta avaa tätä näkemystä hieman lisää: Monilla opiskelijoilla voi olla myös terveydellisiä syitä, joiden johdosta opettajavetoisen luennon seuraaminen ja tiedon rekisteröinti tuntitilanteessa voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta. Videoiden ja muun sähköisen materiaalin tutkiminen omassa rauhassa voi olla monelle opiskelijalle laadukkaan oppimisen tae.

Yhteenvetona opetuksen havainnointikäynti Validia Ammattiopistoon oli miellyttävä ja hyödyllinen vierailu. Oli hyvä huomata, että teemme töitä samojen haasteiden ja tavoitteiden parissa eri ammattiopistoista huolimatta. Oli myös erittäin antoisaa tutustua uusiin kollegoihin, opettajiin, joilta löytyy paljon kokemusta ja näkemystä erityisoppilaitoksessa sekä erilaisten ihmisten parissa työskentelystä. En pidä lainkaan epätodennäköisenä, että tiemme vielä kohtaisivat kyseisten henkilöiden kanssa joskus tulevaisuudessa.

2.4 Osaamisen arviointi

Aivan ensimmäiseksi avaan omia näkemyksiäni liittyen osaamisen arviointiin, jonka jälkeen käsittelen kurssimateriaalissa esille tulleita artikkeleita, aiheita ja asioita samalla niitä reflektoiden omiin kokemuksiini.

Koen, että arviointi sekä arvioinnin kehittäminen on melko haastavaa. Lähtökohtaisesti arvioinnilla on tietyt, ylhäältä annetut kriteerit ja asteikot, joiden mukaan arviointi yksiselitteisesti toteutetaan eikä arviointi ole periaatteessa tulkinnan varaista tai tästä syystä myöskään haastavaa. Ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmassa määritellään, mitä opiskelijan tulee osata ja nämä kriteerit ovat arvioinnin lähtökohtana. Opetussuunnitelmasta löytyy myös arviointikaavake kriteereineen, jonka mukaan itse arviointi suoritetaan yhdessä opettajan, opiskelijan ja työelämän edustajan kesken. Yhdeksi arvioinnin haasteeksi muodostuu näytön suunnittelu. Näytön tulisi pääosin toteutua autenttisessa työtilanteessa, täyttää opetussuunnitelmassa määritellyt arviointikriteerit ja näiden lisäksi näytön tavoitteet tulisi olla selvillä kaikille arvioinnin osapuolille. Osaamisen näyttö on se tilanne, mihin opinnot tähtäävät eli ensimmäisenä tulisi suunnitella näytön kriteerit, joiden pohjalta suunnitellaan vasta opetuksen sisältö sekä erilaiset harjoitteet.

Työskentelen erityisammattioppilaitoksessa, jossa noudatetaan samaa opetussuunnitelmaa, arvioinninkriteerejä sekä arviointia, kuin ns. ”tavallisessa” ammatillisessa peruskoulutuksessa. On kuitenkin selvä, että opiskelijoiden opintoihin liittyvien haasteiden vuoksi on hyvin yleistä, että opiskelijoiden opinnot voivat edetä keskimääräistä aikataulua hitaampaa tai mikäli opinnoissa pyritään etenemään ennalta määritellyn aikataulun mukaisesti (esim. 1,5 osp/vko), kaikki opiskelijat eivät ehdi sisäistämään kaikkia oppimistavoitteita. Tämän ei kuitenkaan tule vaikuttaa arviointikriteereihin tai –asteikon tulkintaan, arvioinnin tulee olla tasa-arvoista eri koulutuksenjärjestäjien välillä ja siihen tulee suhtautua riittävän objektiivisesti. Mielestäni on inhimillistä arvostaa esimerkiksi opiskelijan ahkeruutta ja sitoutumista opiskeluun, vaikka ne eivät näkyisikään varsinaisesti ammatillisessa osaamisessa. Osaamisen arvioinnissa tällainen arvostus tulee jättää arvioinnin ulkopuolella, mutta onneksi on muitakin tapoja tuoda arvostus opiskelijaa kohtaan esiin, vaikka päivittäisissä kohtaamisissa. Jokainen opettaja tulee kohtaamaan varmasti tilanteita, joissa tunnollinen opiskelija on tehnyt parhaansa ja tästä syystä hänen arviointiaan haluaisi tarkastella todellista ammattitaitoa optimistisemmin, vaikka se hieman vääristäisikin alla esitettyjä, opetushallituksen määrittelemiä arviointikriteerejä.

Alla otteita virallisista arviointikriteereistä (lähde: Arvioinnin opas 2015, osa A: Ammatillinen peruskoulutus).

”Tyydyttävän (T1) tason arviointikriteerit on määritelty siten, että opiskelija tai tutkinnon suorittaja toimii tutuissa työtehtävissä, työskentelee siten, että työn lopputulos on hyväksyttävissä työn suunnitelman tai laatutavoitteiden mukaisesti, mutta hän tarvitsee työvaiheissa etenemisessä ajoittaista ohjausta… Arvioinnissa on huomattava, että tyydyttävän tason osaamisessa määritelty ohjaus ei ole jatkuvaa, vaan jokaisessa työssä on jokin tai joitakin vaikeita kohtia, joista suoriutuakseen tyydyttävän tason opiskelija tai tutkinnon suorittaja tarvitsee ohjausta… Monille opiskelijoille tyydyttävän tason osaamisen saavuttaminen opiskelun kuluessa on jo varsin vaativa tehtävä.

Hyvän (H2) tason osaamisessa opiskelija tai tutkinnon suorittaja ottaa huomioon työskentelyssään työnsä kokonaisuuden ja työskentelee siten, että työn lopputulos sisältää työtehtävän erityisvaatimuksia ja etenee sujuvasti työvaiheesta toiseen. Hän tekee annetut tehtävät omatoimisesti ja huolehtii työtehtävistään alusta loppuun ja vastaa omasta työosuudestaan. Hän käyttää työhönsä liittyviä työmenetelmiä, työvälineitä ja materiaaleja omatoimisesti sekä hankkii ja käyttää työssä tarvittavaa tietoa omatoimisesti.

Kiitettävän (K3) tason osaamisessa opiskelija tai tutkinnon suorittaja arvioi sekä kehittää työskentelytapojaan ja työympäristöään, ottaa huomioon työnsä kokonaisuuden toimintaympäristönsä osana ja työskentelee työpaikan erityisvaatimusten mukaisesti siten, että työn lopputulos on tavoitteiden mukainen. Hän etenee työssään järjestelmällisesti ja sujuvasti sovittaen työnsä työympäristön muuhun toimintaan ja tekee omalla vastuualueellaan omatoimisesti muitakin kuin annettuja työtehtäviä. Hän valitsee työhönsä sopivimmat työmenetelmät, työvälineet ja materiaalit ja käyttää niitä sujuvasti vaihtelevissa työtilanteissa. Hän hankkii ja käyttää itsenäisesti tietoa vaihtelevissa työtilanteissa ja perustelee työhön liittyviä ratkaisujaan hankkimansa tiedon pohjalta.”

Itse tulkitsen arviointikriteerejä karkeasti seuraavasti:

T1 – opiskelija tarvitsee ajoittaista ohjausta työtehtävässään

H2 – opiskelija selviää työtehtävästä täysin itsenäisesti

K3 – opiskelija käyttää työtehtävässä osaamistaan luovasti, mukautuu luontevasti työympäristön vaatimuksiin sovittaen työskentelyynsä muitakin, kuin ennalta annettuja työtehtäviä

Olen omakohtaisesti törmännyt haasteeseen, missä opettajan vaihdoksesta seurannut opintojen sisällön muuttuminen/päivittyminen on vaikuttanut myös näytön arviointikriteerien tai -sisällön muuttumiseen. Tällainen ilmiö voi olla opiskelijan näkökulmasta hyvinkin epäreilu, koska yhtä äkkiä häneltä vaaditaan jotain, mitä häneltä ei ole aikaisemmin vaadittu. Tällaisen tilanteen syntymiseen voi vaikuttaa toki useampikin seikka tai taustatekijä, mutta koen, että opintosisältöjen ja eri painotusten muuttuminen kyseisessä tilanteessa, varsinkin ammatillisissa aineissa, on lähes poikkeuksetta väistämätöntä, mikäli näytön kriteerejä ei ole alkujaan jo suunniteltu yhteistyössä toisten opettajien ja työelämän edustajien kanssa. Tavoitteena arvioinnissa on kuitenkin ennalta määriteltyjen kriteerien mukainen, läpinäkyvä, tasavertainen sekä todelliseen osaamiseen perustuva arviointi, jonka jokainen opettaja, opiskelija ja/tai ulkopuolinen näytönarvioija pyrkii tekemään parhaan taitonsa mukaan.

Arviointi on ohjausta ja ohjaus arviointia- videoluennossa Alanko-Turunen nostaa esiin arvioinnin ja ohjauksen välisiä yhteyksiä sekä muita arviointiin liittyviä näkökulmia ja periaatteita. Alanko-Turusen mukaan arvioinnin tulisi olla kehittävää, ohjaavaa, osallistavaa sekä jaettua. Edellä mainitut arviointia koskevat kuvaukset sopivat mielestäni hyvin sekä jatkuvaan että tiettyyn arviointitilaisuuteen kohdistuvaan arviointiin. Arviointi kohdistuu aina pelkästään opiskelijan osaamiseen, ei oppimiseen. Arviointiin ei myöskään vaikuta opiskelijan aktiivisuus oppimistilanteessa tai läsnäolo, mikä on ollut mielestäni merkittävä muutos osaamisperustaiseen arviointiin siirryttäessä. Alanko-Turusen mukaan oppimisen arviointi kohdistuu siihen, missä vaiheessa opiskelija on suhteessa osaamistavoitteisiin, kun taas osaamisen arviointi mittaa todellista osaamisen tasoa. Opiskelijan osaamisen taso tulee määrittää yhdessä opettajan, opiskelijan ja työelämänedustajan kanssa eli osaamisen arviointi ei perustu pelkästään opettajan omaan näkemykseen. Alanko-Turunen painottaa, että arvioinnissa on kyse suuresta vallankäytöstä ja tuota valtaa on käytettävä eettisesti oikein.

Kehittävä arviointi. Puhetta kehittävän arvioinnin ideologiasta – videoluennossa Saranpää kertoo arvioinnin kehittävästä tehtävästä ja siitä, milloin ja millainen arviointi on kehittävää. Saranpään mukaan arvioinnin tulisi olla jatkuvasti mukana toiminnassa eli arviointi ei varsinaisesti pääty missään vaiheessa. Jatkuva arviointi tukee myös elinikäisen oppimisen periaatetta, sillä kehittävä arviointi vaikuttaa ja heijastuu myös tulevaan toimintaan. Saranpään mukaan kehittävää arviointia ei voi tapahtua pelkästään opettajan arvioinnin kautta vaan kehittävään arviointiin kuuluu olennaisesti itsearviointi, mikä mahdollistaa itse kehittymisen. Arviointia pitäisi myös tarkastella siitä näkökulmasta, mihin arvioinnilla tähdätään ja mihin se johtaa. Saranpää nostaa videoluennossaan mielestäni mielenkiintoisia näkökulmia esille. Arviointia ei pitäisi pitää pelkkänä työkaluna, jota kuuluu käyttää vain jonkin saavutuksen mittarina. Arvioinnin tulisi ennemminkin tuottaa tietoa siitä, missä tilanteessa olet tällä hetkellä (mahdollisesti myös suhteessa edelliseen arviointihetkeen) ja miten tuleva on suhteessa arviointiin. Arvioinnilla tulee olla siis aina kehittävä tehtävä. Paikoitellen Saranpään esittelemä kehittävän arvioinnin ideologia tuntui itselleni hieman liian epämääräiseltä tai lavealta ilmiöltä, se sai jopa filosofisia ulottuvuuksia, koska arvioinnin tulkintamahdollisuudet vaikuttivat niin moninaisilta ja loputtomilta.

Seuraava videoluento, joka oli nimeltään Osaamisen arviointi, voimasanoja ja kysymyksiä, oli myös Saranpään käsialaa. Saranpää tuo videoluennossaan esille mielipiteensä oppimisen arvioinnista (nimenomaan ammatillisessa koulutuksessa), sen hankaloittavasta vaikutuksesta arvioinnissa osaamisen arvioinnin rinnalla. Saranpään mukaan, kun puhutaan osaamisesta ammatillisessa koulutuksessa, puhutaan havaittavissa olevista muutoksista työn tekemisessä sekä muutoksista suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Saranpää painottaa, että arvioitavat havainnoinnin kohteet tulee olla ennalta määriteltyjä ja vain näitä ennalta määriteltyjä asioita arvioidaan. Olen Saranpään kanssa samaa mieltä arvioitavien kohteiden määrittelemisestä ja ennen kaikkea niiden esille tuonnista ja painottamisesta arvioitavalle opiskelijalle. Opiskelijalla tulee olla selvä kuva, mitä häneltä näytössä vaaditaan ja arvioidaan ENNEN näyttöön menemistä. Mielestäni opiskelijan osaamisen näytön ja arvioinnin onnistuminen on paljolti kiinni myös näyttötyön huolellisesta suunnittelusta. Saranpää määrittelee osaamisen tietojen, taitojen ja asenteiden sidoksina autenttisessa työssä. Saranpää painottaa työympäristön tärkeyttä osaamisen arvioinnissa, mikä heittää haasteen näytön käytännön toteutukselle, kun kokemukseni mukaan usein näytön järjestäminen autenttiseen työympäristöön on haastavaa. Saranpää kertoo mielenkiintoisesti arvioinnin kriteereistä, joita käsittelen oman pohdinnan kautta hieman myöhemmin tekstissäni.

Seuraavaksi tutustuin Virtasen, Postareffin ja Hailikarin artikkeliin Millainen arviointi tukee elinikäistä oppimista? Artikkelin kirjoittajat nostavat esille arviointikäytänteitä, jotka pohjautuvat opiskelijaa osallistavaan arviointimenetelmiin sekä arviointiin, joka tukee opiskelijan oppimista sekä elinikäisen oppimisen valmiuksia. Virtanen ym. tuovat artikkelissaan esille tutkimuksen, jonka mukaan opiskelijat ohjaavat usein oppimistaan sen mukaan, miten heidän suorituksiaan arvioidaan. Tämä antaa opettajalle hyvän mahdollisuuden ohjata opiskelijan opintoja arvioinnin ja sen huolellisen suunnittelun kautta. Virtasen ym. artikkelissa mainitaan, että ”elinikäistä oppimista tukevan arvioinnin periaate on, että oppimisesta saadun palautteen tulisi hyödyttää opiskelijoita pitkäkestoisemmin myös tulevaisuuden oppimistilanteissa”. Mielestäni kehittävää ja elinikäistä oppimista tukevaa palautetta on mielekästä ja helppoa antaa opiskelijalle, osa opiskelijoista osaa jopa vaatia sitä. Virtanen yms. nostavat artikkelissaan myös esille, että erilaiset oppijat suosivat erilaisia arviointimenetelmiä. Mielestäni tämä on mielenkiintoinen huomio ja ehkä välillä olisi syytä myös kokeilla erilaisia arviointimenetelmiä jatkuvassa arvioinnissa.

Virtanen ym. artikkelissa mainitaan, että itse- ja vertaisarvioinnilla on edistävä vaikutus opiskelijan elinikäisten oppimisen taitojen kehittymisessä. Koen, että erityisammattioppilaitoksessa opiskelijat eivät lähtökohtaisesti pidä omien töiden jakamisesta toisten opiskelijoiden kanssa. Olen päätellyt, että se voi johtua opiskelijoiden ammatillisesta epävarmuudesta tai pelkästään matalasta itsetunnosta. Poikkeuksiakin on ja olen myös huomannut, että kun yhdistää positiivisen palautteen yhteyteen esimerkiksi kehotuksen ”voinko näyttää tämän hienon videon muillekin”, opiskelijat lähes poikkeuksetta suostuvat siihen. Itsearviointi kuuluu olennaisena osana varsinkin osa- tai näytön arviointia. Virtanen ym. mukaan oleellinen osa vertaisarviointia on opiskelijan oma oppiminen arvioinnin yhteydessä. ”Vertaisarvioinnin avulla oppii ymmärtämään, mihin arviointi perustuu, millaista osaamista hyvä arvosana edellyttää ja miten hyvä vastaus tai muu suoritus rakentuu.”

Virtasen ym. artikkelissa nostetaan esille arviointikäytänteiden muuttamisen haasteellisuus. Arviointikäytänteiden muuttamista rajoittaa yhteisön arviointikulttuuri, joka asettaa tietyt rajat ja käsitykset arvioinnille. Virtasen ym. mukaan tämä arviointikulttuuri voi pohjautua osittain arvoille tai uskomuksillekin, eikä mielestäni näiden tulisi ohjata tai olla esteenä arviointikäytänteiden muuttamiselle. Artikkelissa nostetaan myös esille itsellenikin tuttu haaste arviointikulttuurin kehittämiselle eli kiire, suuri työmäärä ja resurssien puute. Artikkelissa mainitaan myös, että arviointikäytänteisiin liittyen opettajien käsitysten muuttaminen on haastavaa, enkä epäile tämä väitteen paikkaansa pitävyyttä yhtään. Virtanen ym. huomauttavat, että arviointikäytänteiden kehittämisessä tulisi olla mukana kaikki koko koulutusohjelmatasolla, myös opiskelijat.

Kuten jo aikaisemmin tekstissäni toin esille, koen arvioinnin haasteellisena. Olemme käynnistäneet kollegani kanssa arviointiin liittyvän kehittämistyön, jolla pyrimme muodostamaan mahdollisimman toimivan, yksiselitteisen ja yhtenäisen arviointikäytänteen. Itse lähdin purkamaan osaamiskriteereitä opetussuunnitelman ammattitaitovaatimusten kautta, kun taas kollegani pyrki ensin määrittelemään näytön vaatimukset osaamisen arvioinnin arviointikriteerien kautta. Arvioinnin kehittämistyömme on vielä kesken, mutta tässä vaiheessa osaamisen sisällöt, mitkä määrittelimme hieman eri lähestymistapojen kautta, olivat yllättävänkin yhteneväiset. Tästä huolimatta koen, että kollegani lähestymistapa näytön ja arvioinnin suunnitteluun on käytännöllisempi sekä kattavampi. Olemme yhteisesti tulleet siihen lopputulokseen, että ensin on määriteltävä osaamisen näytön sisällöt ja vasta tämän jälkeen suunnitella näyttöön valmistelevat opinnot, tavallaan siis suunnitella opinnot lopusta kohti alkua. Arvioinnin mukauttaminen on myös yksi arvioinnin keino, jonka käyttö erityisammattiopistoissa tulisi olla riittävän matalan kynnyksen toimintaa. Kirjoitin arvioinnin mukauttamisesta erillisen artikkelin osaamiskansiooni nimellä arviointi erityisopetuksessa – mukauttaminen.

Haasteena on saada myös opiskelijat sisäistämään osaamisen arviointiin liittyvät arviointikriteerit. Mieleeni juolahti, että saisinkohan opiskelijat paneutumaan arviointikriteereihin seuraavalla metodilla: Jossain ”oikeassa” vaiheessa opintoja pyydän opiskelijoita tutustumaan osaamisen arvioinnin arviointikriteereihin ja pyydän heitä asettamaan omat osaamisentavoitteet samaan taulukkoon, mitä käytetään myös näytön arvioinnissa. Tämä ennakko-itsearviointi voisi toimia työkaluna opiskelijan opintojen edetessä ja sen avulla voi ehkä helpommin tuoda näkyväksi opiskelijan itsensä määrittelemät osaamisentavoitteet. Ymmärrän, että opiskelija ei välttämättä pysty hahmottamaan kaikkia omia tavoitteitaan arviointikriteeristöstä ja opiskelijan tavoitteet voivat muuttua opintojenkin aikana. Mielestäni kyseisen asian tiedostamisella voisi olla kuitenkin positiivisia vaikutuksia opiskelijan opintoihin. Esimerkiksi opettajan/ohjaajan ei tarvitse välttämättä painottaa opiskelijan henkilökohtaisia harjoitteita sellaiseen suuntaan, mikä vaatii erityistä sosiaalisuutta, jos opiskelija on valinnut tavoitteekseen passiivisemman roolin. Uskon, että varsinkin luokattomassa projektioppimismallissa tällaisten asioiden huomioiminen opetuksessa on kohtuullisen vaivatonta. Lisään aiheesta vielä vloggauksen osaamiskansiooni, koska koen, että tämä asia on helpompi avata kertoen kuin kirjoittaen.