Lähde:
ADHD,
Levoton Mieli - Lenard Adler & Marie Florence
Tietoa, toivoa ja apua
aikuisiän tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöön.
Prometheus Kustannus Oy -
Paino Esa Print oy, Tampere 2009
YLEISTÄ TIETOA
Tekstissä on käytetty lähdemateriaalin
mukaisesti tarkkaavaisuushäiriöstä (ADD) ja tarkkaavaisuus- ja
ylivilkkaushäiriöstä (ADHD) pelkkää yhtä termiä - ADHD (attention-deficit
hyperactivity disorder).
ADHD on aivojen poikkeavaan
toimintaan liittyvä neuropsykiatrinen sairaus, jonka oireet voi jakaa
tarkkaamattomuuteen ja yliaktiivisuuteen ja impulsiivisuuteen. Yhdellä
ihmisellä voi olla tarkkaavaisuushäiriöitä ja/tai yliaktiivisuuden ja
impulsiivisuuden oireita.
Tutkimukset viittaavat
siihen, että aivojen tavallista alhaisemmat dopamiinin ja noradrenaliinin tasot
vaikuttavat ADHD:n syntyyn ja oireisiin. Dopamiini ja noradrenaliini ovat keskushermoston
välittäjäaineita, jotka säätelevät tarkkaavaisuutta ja impulssikontrollia.
ADHD:ssa usein ilmenevä
yliaktiivisuus ei johdu liian aktiivisista aivoista. Päinvastoin aivojen jotkut
toiminnot ovat hidastuneet, jonka seurauksena muu elimistö aktivoituu
saavuttaakseen aivojen vireystilan riittävän tason. Koska motorisesti hyvin
levottomien ADHD-potilaiden aivot eivät ole yliaktiivisia vaan päinvastoin - tavallisia
ihmisiä kiihdyttävät aineet rauhoittavat ADHD:hen liittyvää hyperaktiivisuutta.
ADHD on vahvasti
perinnöllinen sairaus ja sen juuret ovat aina lapsuudessa siitä huolimatta
vaikka sairaus diagnosoitaisiin vasta aikuisena.
Lapsilla ja nuorilla ADHD
ilmenee neljä kertaa useammin pojilla kuin tytöillä. Aikuisilla ADHD ilmenee
miehillä kuitenkin vain kaksi kertaa useammin kuin naisilla. Vanhetessa
ADHD:lle usein ominainen yliaktiivisuus vähenee. Sen vuoksi aikuisilla
oirekuvassa korostuvat ns. kognitiiviset oireet kuten unohtelu ja
keskittymiskyvyttömyys.
(16, 22, 26, 35-36, 39,
59)
OIREET JA
DIAGNOSOINTI
ADHD diagnoosia ei tehdä laboratoriotutkimusten
avulla - diagnoosi perustuu potilaan omaan kertomukseen oireista ja hänen elämäntarinaansa.
Diagnosoinnissa verikokeet tai aivojen kuvantaminen ovat vain tarkentavia
apuvälineitä.
ADHD:n diagnoosi
edellyttää myös aina sitä, että haastattelujen ja selvitysten perusteella
voidaan varmistaa oireiden ilmenneen jo lapsuudessa.
Yleisimmät aikuisen potilaan
lääkärin vastaanotolle tuomat oireet ovat: huono keskittymiskyky, vaikeudet
organisoida ja hallita elämää ja aikaa, tehtävien jättäminen kesken, heikko
menestyminen opinnoissa tai työssä sekä impulsiivisuus ja mielialan vaihtelut.
Tärkein yksittäinen oire
on tarkkaamattomuus, joka näkyy näennäisenä huolimattomuutena työtä tehdessä,
näennäisenä kyvyttömyytenä kuunnella suoraan puhuteltaessa, tehtävien jäämisenä
tekemättä tai kesken ja tehtävien organisoimisen vaikeuksina.
Tarkkaamattomuudesta
kertoo myös pitkäjänteistä keskittymistä vaativien tehtävien välttely, taipumus
hukata tarpeellisia esineitä, häiriytyvyys ja unohtelu.
Alla esimerkki Amerikan
psykiatrisen yhdistyksen (APA) laatimasta psykiatristen häiriöiden diagnostisesta
luokittelujärjestelmästä ADHD:lle:
DSM-5 kriteerit ADHD:lle
1. Joko (A) tai (B):
(A) Vähintään kuusi
seuraavista tarkkaamattomuuden oireista on jatkunut vähintään 6 kuukauden ajan
häiritsevinä ja kehitystasoon nähden epäsopivina:
Tarkkaavaisuushäiriö
1. Jättää yksityiskohtia
huomioimatta tai tekee huolimattomuusvirheitä koulussa, työssä tai muussa
toiminnassa.
2. Vaikeuksia keskittyä
tehtäviin tai leikkeihin.
3. Ei näytä kuuntelevan
suoraan puhuteltaessa.
4. Ei seuraa ohjeita,
eikä saa koulu-, koti- tai työtehtäviään suoritetuksi (ei johdu vastustuksesta
tai siitä, ettei ymmärrä ohjeita).
5. Toistuvia vaikeuksia
tehtävien ja toimien järjestämisessä.
6. Välttelee, inhoaa tai
on haluton suorittamaan tehtäviä, jotka vaativat pitkäkestoista henkistä
ponnistelua (kuten koulu- ja kotitehtävät).
7. Hukkaa tehtävissä tai
toimissa tarvittavia esineitä (esim. leluja, koulutehtäviä, kyniä, kirjoja tai
työkaluja).
8. Häiriintyy helposti
ulkopuolisista ärsykkeistä.
9. Unohtelee asioita päivittäisissä
toimissa.
(B) Vähintään kuusi
seuraavista yliaktiivisuuden ja impulsiivisuuden oireista on jatkunut vähintään
6 kuukauden ajan häiritsevinä ja kehitystasoon nähden epäsopivina:
Yliaktiivisuus:
1. Liikuttelee
hermostuneesti käsiään ja jalkojaan tai kiemurtelee istuessaan.
2. Nousee ylös
tilanteissa, joissa edellytetään paikallaan pysymistä.
3. Juoksentelee tai
kiipeilee sopimattomissa tilanteissa (nuoret ja aikuiset voivat tuntea olonsa
erittäin levottomaksi).
4. Vaikeuksia leikkiä tai
harrastaa mitään rauhallisesti.
5. On jatkuvasti
”vauhdissa” tai ”käy kuin kone”.
6. Puhuu liikaa.
Impulsiivisuus:
1. Vastaa kysymyksiin
ennen kuin ne on esitetty kokonaan.
2. Vaikeuksia odottaa
vuoroaan.
3. Keskeyttää toiset tai
on tunkeileva toisia kohtaan (esim. tuppautuu keskusteluihin tai seuraan).
Diagnosoinnin yhteydessä
selvitetään myös muiden sellaisten sairauksien olemassaolo, joiden yhteydessä
voi esiintyä ADHD:n tapaisia oireita. Hoidon kannalta on tärkeää selvittää,
että kyseessä ei ole esimerkiksi vakava masennustila tai jokin muu psykiatrinen
sairaus. Niiden oireet voivat muistuttaa ADHD:n oireita, mutta niiden hoito voi
olla hyvinkin erilainen.
On arvioitu, että yli
puolet ADHD:stä kärsivistä aikuisista kärsii ainakin yhdestä muusta psykiatrisesta
sairaudesta tai häiriöstä. Yleisimmät näistä häiriöistä ovat vakava
masennustila, kaksisuuntainen mielialahäiriö, pitkäaikainen masennus ja
päihteiden väärinkäyttö. Muita mahdollisia samanaikaisia häiriöitä ovat
ahdistuneisuushäiriöt, persoonallisuushäiriöt, antisosiaalinen käytös ja
oppimisvaikeudet (lukihäiriö ja kuullun hahmotushäiriöt).
(13, 27-29, 37, 60, 64, 74)
HOITO
ADHD:n ensisijainen
hoitomuoto on lääkkeet.
ADHD:tä hoidetaan yhdellä
tai useammalla lääkkeellä sekä lääkehoitoa tukevilla valmennusohjelmilla. Lääkkeet
voivat parantaa tarkkaavaisuutta, muistia ja keskittymiskykyä erilaisissa
tehtävissä ja keskusteluissa sekä antaa potilaalle toivoa antavaa vakauden
tunnetta.
Myöhemmässä vaiheessa
lääkitystä tarkistetaan hoitovasteen mukaan yksilöllisesti ja siihen liitetään
sekä valmennusohjelmia että tilanteen mukaan erilaisia psyko- tai pariterapian
muotoja.
ADHD:hen ei ole yhtä, jokaiselle
sopivaa ja vaikuttavaa lääkettä. Joillakin jo ensimmäinen lääke lievittää
heidän oireitaan dramaattisesti, kun taas toiset saavat hyödyn hitaammin vasta
lääkeannoksen kohottamisen jälkeen, vaihdettaessa ensin kokeiltu lääke toiseen
tai siirtymällä lääkeyhdistelmien käyttöön. Monien oireet lievittyvät vasta
liittämällä lääkehoito valmennusohjelmiin tai kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan
ja heille sopivan lääkkeen ja oikean annostuksen löytämisestä.
Psykostimulantteja ei pitäisi
yleensä määrätä niille ADHD:stä kärsiville, joilla esiintyy usein ilmenevää
pakonomaista päihteiden humalakäyttöä. Tämä johtuu siitä, että myös
psykostimulantteja voidaan amfetamiinin tavoin käyttää päihteenä.
Monet tutkimukset ovat
osoittaneet siihen, että ADHD:n lääkehoito usein epäonnistuu, jos potilaalla on
päihteiden väärinkäyttöä.
(14, 31, 43, 77, 81)
ASENNOITUMINEN,
YMMÄRTÄMINEN JA AUTTAMINEN
ADHD:sta kärsivät lapset
menestyvät yleensä huonosti koulussa ja tämä seikka toistuu usein myös
aikuisena.
Heikko menestyminen
työssä on turhauttavaa ja leimaavaa. Epäonnistuminen työtehtävissä hyvästä
halustakin huolimatta lisää stressiä ja pahentaa tilannetta. Ihminen leimautuu
helposti laiskaksi tai piittaamattomaksi voidessaan ulkoisesti hyvin, mutta
unohdellessaan ja jättäessään tehtävät viemättä loppuun.
Kyvyttömyys tehdä
asioita, joihin kuitenkin kokee pystyvänsä, on omiaan heikentämään ADHD:stä
kärsivän itsetuntoa. Alisuoriutuminen suhteessa älyllisiin kykyihin tekee ADHD:stä
psyykkisesti hyvin lamauttavan sairauden.
Monet ADHD:stä kärsivät
ovat tunteneet tai tuntevat olevansa jatkuvasti eksyksissä tai kokevat
tulevansa jatkuvasti väärinymmärretyksi. Yksilöllinen tukeva antava psykoterapia
voi auttaa ADHD:stä kärsiviä ymmärtämään sekä häiriötään että sitä, kuinka
suuri osa heidän vaikeuksistaan on johtunut ja johtuu ADHD:stä eikä suinkaan
heidän laiskuudestaan tai tyhmyydestään.
Seuraavassa esimerkkejä
keinoista, joilla esimies tai työnantaja voivat muuttaa työolosuhteita ADHD:stä
kärsivälle helpommiksi.
Helpota työhön
keskittymistä
- Hanki neuvotteluja
varten nauhuri.
- Muokkaa
perehdytysmateriaalit myös videoiksi tai ääninauhoiksi.
- Salli työpisteessä
”valkoisen kohinan” tai kuulokkeiden käyttö häiriötekijöiden vähentämiseksi.
- Asenna väliseiniä
häiriötekijöiden vähentämiseksi.
- Tarjoa rauhallinen
työpiste, jossa on rajoitetusti häiriötekijöitä, tai - jos mahdollista - oma
työhuone.
Avusta määräajoissa ja
organisoinnissa
- Luo joustavia
työaikatauluja tai aikatauluta työt vain osittain.
- Järjestä määräajat
uudelleen.
- Salli projektien
suorittaminen osissa, jos mahdollista.
- Avusta
organisointitaitojen kehittämisessä.
- Koodaa väreillä
materiaalit, kuten arkistointijärjestelmät, käyttämällä erivärisiä papereita
tärkeissä muistioissa, tai käytä yhteen projektiin yhtä tiettyä väriä.
- Järjestä tiedostot tai
työpiste uudelleen, jotta työ sujuisi tasaisemmin tai tarkastele työn valmiiksi
saamiseen tarvittavia välivaiheita.
- Jaa työtehtäviä uudelleen.
Hanki ajan- ja
työnhallinnan välineitä
- Ohjelmistoja,
ajastimia, herätyskelloja
- Organisoinnin
apuvälineitä, kuten suunnittelukalentereita, kämmenmikroja
- Tietokoneita
- Oikoluku- ja kieliopin
tarkistusohjelmistoja
ADHD:stä kärsivää
kannattaa auttaa pilkkomaan suuret tehtävät pienemmiksi ja helpommin
hallittaviksi kokonaisuuksiksi.
Kun ADHD:stä kärsivä oppii
tulemaan omien oireittensa asiantuntijaksi, hän on paras henkilö kertomaan,
miten häiriö heijastuu hänen työhönsä tai opiskeluun.
(38, 41-42, 93, 95)
OPINNOISSA
TUKEMINEN
Lähde:
ADHD-aikuisen selviytymisopas
2.0 - Maarit Virta & Marie Anita Salakari
Kustannusosakeyhtiö Tammi
- Helsinki 2018, s. 61
- opiskelijalle kannattaa
valita rauhallinen istumapaikka
- opiskelija voi pyytää
taukoa tai taukoja pidempien tuntien aikana
- opiskelijalle voi antaa
luentomateriaalin etukäteen, ettei hänen tarvitse kuunnella ja kirjoittaa
muistiinpanoja samanaikaisesti
- tentin rinnalle voi
sopia vaihtoehtoisia suoritustapoja, kuten suullinen esitys, oppimistehtävä tai
essee
