Arviointi erityisopetuksessa – Mukauttaminen (2.4 Osaamisen arviointi)

Ammatillisessa koulutuksessa erityisopetuksen piiriin kuuluvat opiskelijat suorittavat tutkinnon valtakunnallisen opetussuunnitelman mukaan. Erityisopetuksessa myös osaamisen arviointiin käytetään samaa kriteeristöä, kuin ”tavallisessa” ammatillisessa peruskoulutuksessa. Osalle erityisopiskelijoista opetussuunnitelmassa määritellyt osaamisvaatimukset voivat olla kuitenkin liian haastavia, jolloin tutkinto tai sen osia voidaan mukauttaa. ”Mikäli opiskelija ei jossakin tutkinnon osassa saavuta perustutkinnon perusteissa ilmaistuja T1-tason ammattitaitovaatimuksia ja osaamistavoitteita, opetus voidaan mukauttaa” (Arvioinnin opas 2015, 65).

Mukautuksella tarkoitetaan siis sitä, että koulutuksen järjestäjä määrittelee uudelleen ammattitaitovaatimukset, osaamistavoitteet ja osaamisen arvioinnin tutkinnon osaan niin, että ne ovat perustutkinnon perusteissa määritellyn T1-tason alapuolella (mukautettu kiitettävä 3 on siis perustutkinnon perusteiden tyydyttävä 1-tason alapuolella). Mukautuksella tavoitellaan kuitenkin sitä, että opiskelija saavuttaisi mahdollisimman suuressa määrin saman pätevyyden kuin muussa ammatillisessa peruskoulutuksessa. Mukautettu arvosana merkitään tutkintotodistukseen ^{M) -}merkinnällä ja todistukseen merkitään alaviite ”Tutkinnon osan ammattitaitovaatimuksia/osaamistavoitteita ja osaamisen arviointia on mukautettu (ja/tai niistä on poikettu) ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain (630/1998, muutos 246/2015) 19 a (ja/tai 21) §:n perusteella.” Alla esimerkki mukautetusta arvioinnista ammatillisessa peruskoulutuksessa:

Kiitettävä 3 ^M)

Hyvä 2 ^M)

Tyydyttävä 1 ^M)

”Mukautettaessa opiskelijalle tulee aina tehdä henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS), johon sisältyy muun muassa henkilökohtainen opiskelusuunnitelma” (Arvioinnin opas 2015, 65). Jokaiselle erityisopiskelijalle tulee tehdä ilman mukauttamistakin henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (kaksi kertaa lukuvuodessa), johon dokumentoidaan opiskelijan erityisen tuen tarpeet opiskelussa. Mikäli opiskelijan opintoja mukautetaan, mutta opiskelija eteneekin opinnoissaan perustutkinnon ammattivaatimusten mukaan, voidaan mukautus myös peruuttaa.

”Mukauttamisen tarpeen toteaa yleensä opettaja omien havaintojensa perusteella. Opiskelijan on tiedettävä, että mukautettujen ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden mukaan suoritettu koulutus saattaa vaikuttaa jatko-opintoihin pääsyyn ja niissä menestymiseen” (Arvioinnin opas 2015, 65, 67.) Kuten edellä käy ilmi, on erittäin tärkeää, että sekä opiskelija että hänen huoltajansa ymmärtävät mukautettujen opintojen mahdolliset vaikutukset työllistymiseen tai jatko-opintoihin. Toisaalta, jos vaihtoehtona on olla läpäisemättä tutkintoa tai sen osia ilman mukauttamista, ei mukauttamiselle kannata asettaa liian korkeaa kynnystä tai sen käyttöönottoa vaikeuttaa liian raskaalla byrokratialla.

Opiskelijalla on mahdollisuus saavuttaa tutkinto (tutkintotodistus), vaikka hänellä olisi mukautettu koko tutkinto tai osa sitä eikä mukauttaminen vaikuta muodolliseen jatko-opintokelpoisuuteen. Jatko-opintokelpoisuudesta päättää oppilaitos, johon opiskelija valmistumisensa jälkeen hakee. ”Koulutuspoliittisissa linjauksissamme on vahvasti korostettu tasa-arvoisia koulutusmahdollisuuksia ja elinikäisen oppimisen periaatetta. Siksi myös perustutkinnon mukautetuin ammattitaitovaatimuksin ja osaamistavoittein suorittaneilla opiskelijoilla tulee olla omien edellytystensä mukaisesti mahdollisuus jatko-opintoihin ja osaamisensa täysimääräiseen näyttämiseen” (Arvioinnin opas 2015, 68).

Ymmärtääkseni jokaisella oppilaitoksella on oma mallinsa mukautuksen järjestämisestä ja sen käyttöönotosta. Eroavaisuudet mukautuksessa oppilaitosten välillä voivat koskea esimerkiksi ryhmää, joka määrittelee mukauttamisen tarpeen (esim. kuuluuko mukautuspäätöstä tekevään ryhmään opiskelijan, hänen huoltajansa ja opettajan lisäksi myös laaja-alainen erityisopettaja tai muita oppilaitoksen tukielimiä). Varmasti eroavaisuuksia on myös oppilaitosten ”rohkeudessa” eli miten opiskelijan omaa parasta tai tulevaisuuden näkymiä arvotetaan ja mihin uskallamme puuttua. Voi vaatia rohkeutta ottaa opiskelijan kanssa esille, että hänen osaamisensa ei todennäköisesti tule riittämään ammatillisessa perusopetuksessa vaadittaviin tavoitteisiin tai että hänelle nyt tehtävät ratkaisut voivat vaikuttaa jollain tavalla tai jopa olennaisesti hänen tulevaisuuden opintosuunnitelmiin. Mielestäni tätä rohkeutta tulisi kuitenkin löytyä, koska tavoittelemme läpinäkyvää ja yhdenmukaista arviointia sekä avointa ja rehellistä asennetta työkulttuurissamme sekä opiskelijoitamme kohtaan. Meillä ei ole mitään syytä vääristellä opiskelijoiden osaamiseen liittyvää arviointia vaan ennemminkin tukea heitä opinnossaan oikeaan suuntaan.