Pykäläpankki (OAJ) – 3.2 Uudistuva ammatillinen koulutus

OAJn kokoama pykäläpankki käsittelee kaikille varhaiskasvatuksen ja koulutuksen parissa työskenteleville kuuluvia oikeuksia, velvoitteita, säädöksiä ja toimintatapoja lainopillisesta näkökulmasta. Pykäläpankki tarjoaa vastauksia, toimintamalleja ja lainopillisia näkökulmia esimerkiksi sellaisiin kysymyksiin kuin ”miten poistan häiritsevän opiskelijan oppitunnilta”, ”mitä teen, jos opiskelija uhkailee tai haukkuu minua”, ”voinko halutessani tutkia opiskelijan laukun tai repun” tai ”voinko kertoa opiskelijan henkilökohtaisista asioista työtovereilleni”.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on esittää kooste pykäläpankin sisällöstä opettaja opintoihini liittyvälle vertaisryhmälle. Mikäli nostan kirjoituksessani esille jonkin esimerkkitapauksen omasta kokemuksestani, siinä esiintyvät toimintamallit tai tapahtumat ovat vain omia näkemyksiäni/kokemuksiani eikä niitä tule soveltaa tai ymmärtää pykäläpankin ohjeistuksina, suosituksina tai toimintamalleina. Voisin sanoa, että rauhallisuudella, terveellä maalaisjärjellä ja kysymällä pärjää näissä asioissa melko pitkälle. Tästä huolimatta suosittelen, että jokainen varhaiskasvatuksen tai koulutuksen parissa työskentelevä tarkistaa viimeisimmät työnkuvaan kuuluvat oikeudet, ohjeistukset ja velvoitteet esimerkiksi pykäläpankin kaltaisesta virallisesta julkaisusta. Se tapa, miten asioita hoidettiin omana kouluaikanamme, ei ole välttämättä hyväksyttyä enää ja se, miten hoidamme asiat nyt, ei välttämättä täytä velvollisuuksiamme kymmenen vuoden päästä.

Pykäläpankki käsittelee ensimmäisenä opettajan psyykkisen koskemattomuuden loukkaamista eli epäasiallista käyttäytymistä opettajaa kohtaan joko opiskelijan tai esimerkiksi opiskelijan huoltajien toimesta. Tässä aiheessa tulisi huomioida, milloin kyseessä on jokin loukkaava toimi, joka saadaan loppumaan koulun omin sisäisin keinoin ja milloin kyseessä on kunnianloukkausrikos, josta on perusteltua tehdä tutkintapyyntö tai rikosilmoitus poliisille. ”Kunnianloukkaukseen syyllistyy se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle tai asianomainen joutuu teon johdosta halveksunnan kohteeksi… Tällaiseksi halventamiseksi ei lueta arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn muun muassa julkisessa virassa tai tehtävässä edellyttäen, ettei halventaminen selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä”. Eli täytyy erottaa, milloin epäasiallinen käyttäytyminen tai loukkaava toimi kohdistuu henkilöön ja milloin henkilön viranhoitoon. Pykäläpankki nostaa esille, että karkeimmissa loukkaustapauksissa on perusteltua tehdä tutkintapyyntö tai rikosilmoitus poliisille sen sijaan, että asia jätettäisiin koulun kurinpitomenettelyn varaan.

”Työturvallisuuslaissa on säännökset siitä, että työnantajan on käytettävissä olevin keinoin ryhdyttävä poistamaan tai estämään häirintää, kun hän on saanut tiedon häirinnästä tai epäasiallisesta käyttäytymisestä”. Kyseisen työturvallisuuslain soveltaminen edellyttää, että häirinnästä on vaaraa työntekijän terveydelle, mutta sitä ei sovelleta esimerkiksi opiskelijoiden ja heidän huoltajiensa epäasiallista käyttäytymistä vastaan vaan työturvallisuuslaki painottuu työyhteisön väliseen käyttäytymiseen. Joka tapauksessa työnantajan velvollisuus on taata turvallinen työympäristö työntekijöilleen ja pykäläpankki suosittelee panostusta ennaltaehkäiseviin toimiin opiskelijan tai huoltajan taholta tulevan häirinnän kitkemiseksi.

Mikäli jotain sellaista tapahtuu, mikä vaatii rikosoikeudellisia toimenpiteitä, rikosilmoitusta tai tutkintapyyntöä ei voi tehdä muu, kuin asianomainen itse. Eli jos opettajaa on loukattu, esimerkiksi opettajakollega tai rehtori ei voi tehdä rikosilmoitusta hänen puolestaan. Luonnollisestikin ennen rikosilmoituksen tekemistä opettajalla tulee olla selkeä tieto kunnianloukkauksen tekijästä (tarvittaessa voi tehdä tutkintapyynnön poliisille), mahdollisia todistajia tapahtuneesta (myös toiset opiskelijat voivat olla todistajia) ja muutenkin mahdollisimman selkeää näyttöä loukkauksesta. Pykäläpankki nostaa esille, että nykyteknologia mahdollistaa kunnianloukkausten tekemisen myös ”nimettömien” eli esimerkiksi salattujen tekstiviestien tai sähköpostien kautta, mutta kannustaa silti antamaan tehtävän poliisin selvitettäväksi, jollei syyllisiä kyetä löytämään koulun omin keinoin.

En ole vielä itse joutunut kokemaan työurallani loukkaavaa käytöstä opiskelijoiden tai heidän huoltajien toimesta. Tähän on voinut vaikuttaa useampikin seikka, mutta uskon, että yksi merkittävä tekijä on ollut se, että olen työskennellyt ammattialalla, joka on ammattiopistotasolla erittäin vetovoimainen ala. Suosittuun ammattialaan valikoituu motivoituneita opiskelijoita tai mikäli sisäänpääsyyn vaikuttaa arvosana, niin opiskelemaan pääsevät aikaisemmissa opinnoissaan kiitettävästi pärjänneet opiskelijat. Mielestäni, kun kaikkia opiskelijoita arvostaa, tekeminen on mielekästä ja perusteltua sekä toimii itse oikeudenmukaisesti, opiskelijoiden tarve kapinoida vähenee. Työskennellessäni erityisammattioppilaitoksessa, en pidä yhtään mahdottomana, että eteeni tulee tilanteita, missä toimiani arvostellaan tai kritiikkiä opintojen järjestämiseen liittyen syntyy huoltajien toimesta. Erityisammattioppilaitoksessa opiskelijamme ovat vaativia ja mielestäni on ymmärrettävää, jos näistä vaatimuksista syntyy välillä ristiriitojakin.

Seuraavaksi pykäläpankki käsittelee väkivaltaa, sillä uhkaamista sekä voimakeinojen käyttöä. Lähtökohtaisesti aina, jos opettaja joutuu pahoinpitelyn tai vammantuottamuksen kohteeksi, asiasta tulee tehdä rikosilmoitus poliisille. ”Huomattava on, että pahoinpitelyn uhrille ei välttämättä tarvitse aiheutua pahoinpitelystä ruumiinvammaa, jotta teko täyttäisi ainakin lievän pahoinpitelyn tunnusmerkistön”. Opiskelija voi myös uhkailla opettajaa väkivallalla. Mikäli uhkailun seurauksena opettajalla on perusteltu syy tuntea turvallisuutensa olevan vaarassa, voi opiskelijaa syyttää laittomasta uhkauksesta. ”Jos esimerkiksi uhkaajan tiedetään olevan väkivaltainen, uhatulla on yleensä perusteltu syy pelkoonsa. Uhatulla voi luonnollisesti olla perusteltu syy pelkoonsa, vaikka uhkaaja ei olisi aikaisemmin käyttäytynyt väkivaltaisesti”. Lähestymiskiellon määräämistä voi pyytää aggressiiviselle opiskelijalle tai vanhemmalle, jos perustellusti tuntee itsensä heidän uhkaamaksi tai häiritsemäksi. Pykäläpankin oikeustapaus-esimerkissä opiskelijalle määrätty lähestymiskielto ei kuitenkaan koskenut oppilaitosta niiltä osin, kun kyseessä olivat opiskeluun liittyvät tarpeelliset yhteydenotot opettajaan. Mielestäni edellä mainittu vaikuttaa lähestymiskiellon painoarvoon merkittävästi.

Pykäläpankin mukaan jokaisella kansalaisella on oikeus puolustautua oikeudetonta hyökkäystä kohtaan. ”Paitsi omaansa ja toisen henkeä ja terveyttä, opettajalla on oikeus puolustaa oikeudetonta hyökkäystä vastaan myös omaansa ja toisen omaisuutta”. Tällaisessa hätävarjelutilanteessa on olennaista voimankäytön oikea arviointi eli hyökkäyksen torjumiseksi tehtyjen toimenpiteiden tulee olla oikeassa mittasuhteessa tilanteen vaarallisuuteen nähden. ”Vaikka opettaja näin tehdessään syyllistyisi yksittäisenä tekona rangaistavaan menettelyyn, teon rangaistavuus poistuu, jos teko on ollut välttämätön hyökkäyksen torjumiseksi”. Julkisuudessa käsitellään aika ajoin tapauksia, joissa opettajan on koettu toteuttavan liiallista voimankäyttöä jonkin konfliktin ratkaisemiseksi. Tällaisilla tilanteilla voi olla hyvin merkittävä vaikutus opettajan uraan, joten konfliktitilanteissa suosittelisin opettajaa käyttämään erittäin suurta harkintaa toiminnassaan tilanteen ratkaisemiseksi. On erotettava, milloin kyseessä on henkeä tai terveyttä uhkaava tilanne tai hyökkäys, joka vaatii hätävarjelua ja milloin kyseessä on järjestyshäiriö, jonka ratkaiseminen ei oikeuta hätävarjeluksi luokiteltavia toimenpiteitä.

Pykäläpankista löytyy tietoa opettajan voimakeinojen käytöstä. ”Opettaja joutuu joskus puuttumaan oppilaan fyysiseen koskemattomuuteen, kun hän ylläpitää oppilaitoksessa järjestystä ja takaa opiskelun turvallisuutta. Yleensä syynä on kieltäytyminen poistumasta luokasta opettajan poistumiskehotuksen jälkeen”. Mielestäni tällaisissa tilanteissa tulisi toimia äärimmäisen harkitusti. Pykäläpankin mukaan opiskelijan kieltäytyessä poistumasta luokasta, opettajalla ja rehtorilla on oikeus käyttää välttämättömiä fyysisiä voimakeinoja poistamisen toteuttamiseksi. Pykäläpankki vielä täsmentää, ettei tämä oikeus kuulu esimerkiksi kouluisännälle tai koulunkäyntiavustajalle. Voimakeinoja käytettäessä on huomioitava opiskelijan ikä, tilanteen uhkaavuus ja vastarinnan vakavuus eikä tilanteessa saa käyttää voimankäyttövälineitä. Pykäläpankki tarjoaa myös toimintaohjeita kyseisen tilanteen varalle: huolehdi todisteista näytön varmistamiseksi, ota yhteyttä yksikön toiminnasta vastaavaan rehtoriin ja järjestön lakimiehiin. Pykäläpankki suosittelee käyttämään mahdollisuuksien mukaan passiivisia voimakeinoja tilanteissa, joissa opiskelijan toiminta täytyy rauhoittaa. Tällaista passiivista voimakeinojen käyttämistä on esimerkiksi opiskelijan sitominen (epäilen ja toivon, että tällä tarkoitetaan sidontaotetta) ja kiinnipitäminen siksi ajaksi, kunnes tämä rauhoittuu.

Seuraavaksi pykäläpankki käsittelee opettajan poisotto-oikeutta eli milloin opettaja voi poistaa opiskelijalta jonkin esineen, jota opiskelija käyttää luvatta tai häiritsevästi. Opettajan tulee ensin kieltää esineen käyttö ja mikäli oppilas kiellosta huolimatta jatkaa esineen käyttöä, opettaja voi väliaikaisesti ottaa sen pois opiskelijalta. ”Vaikka tällöin kajotaankin lyhytaikaisesti oppilaan hallintaan, muiden oppilaiden oikeus saada häiriötöntä opetusta on niin tärkeää, että hallinnan lyhytaikainen loukkaaminen on sallittua”. Lyhytaikaisuudella tarkoitetaan sitä, että esine on palautettava opiskelijalle tai hänen huoltajalleen viimeistään koulupäivän päättyessä. Nykyään oppitunnin kuvaaminen opiskelijan toimesta voi olla hyvin yleistä. Vaikka opetus on pääsääntöisesti julkista, ei oppituntia saa kuvata, mikäli siitä ei ole sovittu etukäteen opettajan, opiskelijoiden ja huoltajien kanssa. ”Opettaja voi viime kädessä kuitenkin kieltää oppitunnin nauhoittamisen tai kuvaamisen sillä perusteella, että se häiritsee opetusta”.

Opiskelijan laukun tai heidän taskunsa opettaja saa tutkia vain siinä tapauksessa, että opiskelija antaa siihen luvan. Tällaisessakin tilanteessa tulee noudattaa tarkkaa harkintaa, sillä opiskelijalle ei saa antaa sellaista käsitystä, että hänelle voi kieltäytymisestä koitua haitallisia seurauksia. Muussa tapauksessa vain poliisi voi päättää henkilöön kohdistuvasta etsinnästä. ”Poisottamisen tulee aina perustua järjestyksen tai turvallisuuden ylläpitoon taikka liittyä jokamiehen kiinniotto-oikeuteen”. Vaarallisen teräaseen tai alkoholin ja huumausaineiden hallussapito koulussa on kiellettyä. Molemmissa tapauksissa, sekä teräase (myös teräaseen haltija) että alkoholi ja huumausaineet on heti luovutettava poliisille. ”Mitään esinettä ei saa ottaa oppilaalta pois pelkästään kurinpitotarkoituksessa”. Suosittelen tutustumaan aina koulun järjestyssääntöihin tai vastaaviin määräyksiin, jotka lain mukaan tulee olla käytössä jokaisessa koulussa.

Pykäläpankki käsittelee myös kouluissa käytettävissä olevat kurinpitokeinot, jotka ovat jaettavissa ojentamiskeinoihin ja kurinpitorangaistuksiin. ”Ojentamiskeinoja ovat kotitehtävien suorittaminen koulun jälkeen (vain peruskoulu), jälki-istunto (vain peruskoulu), oppilaan poistaminen luokasta lopputunnin ajaksi ja opiskeluoikeuden epääminen loppupäiväksi. Kurinpitorangaistuksia ovat kirjallinen varoitus ja määräaikainen erottaminen”. Pykäläpankissa käsitellään myös opiskelijan ja opettajan rikosoikeudellista vastuuta. Opiskelijan rikosoikeudellinen vastuu alkaa hänen täyttäessä 15 vuotta. ”Opettajalla on sama rikosoikeudellinen vastuu teoistaan kuin muillakin ihmisillä. Lisäksi opettajan on muistettava, että hän on virkamiehenä myös virkavastuussa tekemisistään rikoslain mukaisesti”. Rikoslaissa määriteltyjä virkarikoksia ovat esimerkiksi lahjuksen ottaminen, virkasalaisuuden rikkominen, virka-aseman väärinkäyttäminen sekä virkavelvollisuuden rikkominen.

Seuraavaksi pykäläpankki käsittelee opetustoimen salassapitovelvollisuutta. ”Opettajan virkavelvollisuuksiin kuuluu pitää tietyt työssään saamansa tiedot salaisina”. Olen itse kirjoittanut erillisen salassapitosopimuksen nykyisen työnantajani kohdalla. Salassapitovelvollinen ei saa ”luvattomasti ilmaista sivullisille, mitä he ovat koulutukseen liittyviä tehtäviä hoitaessaan saaneet tietää oppilaiden tai tässä laissa tarkoitetun henkilöstön tai heidän perheenjäsentensä henkilökohtaisista oloista ja taloudellisesta asemasta. Toisaalta tietyistä asioista hänellä taas on ilmoitusvelvollisuus lastensuojeluviranomaisille”. Pykäläpankin mukaan salassapitovelvollisuuteen liittyy myös ongelmia. Joissain tapauksissa opettajan olisi hyödyllistä saada esimerkiksi sosiaali- ja terveyshuoltohenkilöstöltä opiskelijoita koskevia tietoja, mutta tätä varten ei ole vielä säädetty selkeää toimintatapaa. ”Niinpä edelleen varmin tapa välttämättömien tietojen saamiseen on opiskelijan tai oppilaan huoltajan lupa”. Lupa tietojen luovuttamiseen on syytä pyytää aina kirjallisena. Mielestäni pykäläpankin ohjeistus salassapitovelvollisuuteen on hieman liian tulkinnanvarainen ja osittain tähän ongelmaan myös viitataan pykäläpankin tekstissä. Joka tapauksessa, jos tiedon saanti on asianomaiselle henkilölle välttämätöntä opetuksen asianmukaisen järjestämisen mahdollistamiseksi, pykäläpankin mukaan tietoa voi jakaa muille salassapitovelvollisille sekä kouluterveydenhuollosta ja muusta oppilashuollosta vastaaville henkilöille.

Seuraavaksi pykäläpankki käsittelee vahingonkorvausvastuuta koulussa. Pykäläpankin mukaan yleisimmät opettajan vahingonkorvausvelvoitetta koskevat tilanteet liittyvät atk-välineiden rikkoutumiseen tai koulun avainten katoamiseen. ”Käytännössä opettajia ei ole katsottu näissä tilanteissa vahingonkorvausvelvollisiksi, vaan aiheutunut vahinko on jäänyt työnantajan korvattavaksi”. Tapaturmaisesti syntyneet vahingot eivät kuulu vahingonkorvausvelvollisuuden alle eli jotta vahingonkorvausvelvollisuus syntyy, tulee vahingon olla jollain tasolla tahallisesti tuotettua. ”Vahingonkorvauslaissa on säädetty ensisijaisesti työnantajalle velvollisuus korvata vahinko, jonka työntekijä tai virkamies on virheellään tai laiminlyönnillään työssään aiheuttanut. Vahinkoa kärsineen on vaadittava työnantajalta korvausta työntekijän tai viranhaltijan aiheuttamasta vahingosta. Lähtökohtaisesti siis työnantaja vastaa työntekijänsä aiheuttamasta vahingosta, eli esimerkiksi kunta vastaa opettajan työssään aiheuttamasta vahingosta. Opettajan ei siis pidä ryhtyä neuvottelemaan tai sopimaan vahingonkorvauksen maksamisesta”. Muistan lukeneeni erään ammattiopiston järjestyssäännöistä (tmv.), että opiskelija on korvausvelvollinen, mikäli hän rikkoo koulun laitteistoa esimerkiksi huolettoman käsittelyn seurauksena. Käytännössä en ole kuitenkaan koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa tätä ohjeistusta olisi noudatettu. Esimerkiksi toimimallani alalla laitteisto on erittäin arvokasta enkä näe realistisena, että opiskelija pystyisi korvaamaan huolimattomasta käsittelystä seuranneen laitteen rikkoutumisen. Tämän lisäksi, mikäli opiskelijan korvausvelvollisuutta korostettaisiin opetuksessa, opiskelijat saattaisivat välttää tietyn kaluston käyttöä tai ylivarovaisuus laitteiden käsittelyssä saattaisi jopa altistaa vahinkojen tapahtumiselle.

Seuraavaksi pykäläpankki käsittelee opettajan velvollisuuksia ja vastuita tuomioistuimessa todistajana, asianomistajana ja vastaajana. Oikeusjärjestelmämme mukaan todistajana toimiminen kuuluu kansalaisvelvollisuuksiin eikä siitä voi kieltäytyä ilman seuraamuksia. Pykäläpankin mukaan ”tavallisin tilanne opettajalle on joutua todistajaksi oppilaan vanhempien huoltajuuskiistaan”. Pykäläpankki suosittelee, että tällaisissa tilanteissa todistajaksi kannattaa mennä vain tuomioistuimen kutsusta, ei vapaaehtoisesti esimerkiksi toisen osapuolen kutsusta. ”Opettajaan sovelletaan säännöstä, jonka mukaan virkamies ei saa todistaa siitä, mitä hänen tässä toimessaan on pidettävä salassa”. Käytännössä tämä tarkoittaa koulumuotoista salassapitovelvollisuutta, jonka olen avannut jo aiemmin tekstissäni.

Seuraavaksi pykäläpankki käsittelee uhka- ja vaaratilanteiden torjumista. Uskon, että jokaisesta koulusta ja oppilaitoksesta löytyy erilaisia dokumentteja sekä pelastautumiseen, uhka- ja vaaratilanteisiin, kriisitoimintaan että muihin ennalta ehkäiseviin toimiin. Olen itse ollut useamman vuoden ammattiopiston turvallisuustiimissä ja vastuussa muun muassa yksikön pelastussuunnitelman toteuttamisesta sekä sen ylläpitämisestä. Suosittelen tutustumaan niihin myös oma-aloitteisesti, vaikka näihin dokumentteihin tutustuminen kuuluukin olennaisena osana työhön perehdytystä. Pykäläpankki nostaa esille riskikäyttäytymisen tunnistaminen ja varhainen puuttuminen –kohdassa tiettyjä ennalta ehkäiseviä velvoitteita kouluille. Esimerkiksi koululla tulee olla ennalta ehkäiseviä keinoja nuorten erityisen tuen tarpeen havaitsemiseksi ja tämän lisäksi riittävät voimavarat myös tuen tarjoamiseen.

”Perusopetuslain nojalla koululla on velvollisuus seurata oppilaan poissaoloja, jotka ovat yksi merkki siitä, että oppilas saattaa olla syrjäytymisvaarassa ja tarvita tukea”. Ymmärtääkseni tilanteessa, jossa koulun tai oppilaitoksen täytyy ryhtyä toimenpiteisiin esimerkiksi erottaakseen opiskelija määräaikaisesti opetuksesta, totuudenmukaiset ja ajan tasalla olevat poissaolomerkinnät ovat tärkeä dokumentti toimenpiteen perusteluksi ja tueksi. ”Opettajan on ilmoitettava työssään havaitsemistaan merkeistä, jotka viittaavat siihen, että lapsella ja hänen perheellään on tarvetta erityiseen tukeen”. Koen, että varsinkin erityisammattioppilaitoksessa tulee tilanteita vastaan, joissa opiskelijan asia (huoli, poissaolot, opiskelumotivaatio, jaksaminen, jne.), kuuluu vähintäänkin osittain normaalin opetuksellisen tuen ulkopuolelle. Näissä tilanteissa on olennaista tietää oppilaitoskohtaiset suunnitelmat ja määräykset sekä kuka tuolloin vastaa opiskelijan tarvitseman tuen järjestämisestä ja antamisesta. Vastuu opettajien kouluttamisesta tietämään ja tunnistamaan nämä edellä mainitut seikat, kuuluu koulutuksen järjestäjälle.

Koulu- tai oppilaitosturvallisuus on omalta osaltaan jokaisen työntekijän vastuulla. Työympäristön turvallisuuteen vaikuttavista puutteista tulee aina ilmoittaa joko rehtorille, yksikönjohtajalle tai turvallisuusvastaavalle, riippuen koululaitoksen turvallisuusohjeistuksista. Koulutuksen järjestäjällä on oltava seuraavat lakisääteiset suunnitelmat (mikäli työskentelet oppilaitoksessa, löydätkö nämä kaikki ja olethan jo tutustunut niihin?):

1. Työturvallisuuslain mukainen suunnitelma työpaikan vaarojen ja haittojen selvittämisestä ja riskien arvioinnista.

2. Työterveyshuoltolain mukainen työterveyshuollon toimintasuunnitelma.

3. Pelastuslain ja –asetuksen mukainen pelastussuunnitelma, johon sisältyy poistumis- ja evakuointisuunnitelma.

4. Tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain mukaiset suunnitelmat

5. Koululakien edellyttämät suunnitelmat oppilaan suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä.

6. Lastensuojelulain mukainen suunnitelma lastensuojelun järjestämisestä ja kehittämisestä.

Turvallisuusohjeiden laatiminen, päivittäminen ja perehdyttäminen koko henkilöstölle on luonnollisestikin tärkeää. ”Ohjeiden antaminen, päivittäminen ja perehdyttäminen on vastuutettava aina jollekin henkilölle. Myös oppilaat on valmennettava hätätapauksia varten. Tapahtuneiden vahinkojen tai ”läheltä piti” -tilanteiden järjestelmällinen raportointi on tärkeää. Tietoja ja kokemuksia analysoimalla järkeistetään valvontaa ja ehkäistään uhkatilanteita ja vahinkojen syntymistä”. Pykäläpankki nostaa myös esiin muutamia koulurakennuksen turvallisuuteen liittyviä lainsäädäntöjä, kuten esimerkiksi kamera- ja kulunvalvonta sekä lisäksi yleisiä toimintaohjeita häiriötilanteisiin ja kriisitilanteiden jälkitoimintaan. Koska näistä asioista löytyy yleensä hyvin kattavasti tietoa koulutuksen järjestäjän turvallisuusdokumenteista, en pureudu näihin tässä sen syvällisemmin. Pykäläpankista löytyy tietoa myös työnantajalle kuuluvista, työntekijöitä koskevista vakuutuksista. ”Työnantaja on vakuuttanut henkilökunnan työtapaturmien varalta tapaturmavakuutuslain mukaisesti. Tapaturmavakuutus korvaa sairaanhoitokuluja ja ansionmenetyksiä, sekä tarvittaessa kuntoutusta, hautausapua ja perhe-eläkettä”. Lisätietoa työnantajan tarjoamista vakuutuksista saa itse työnantajalta.

Ilmeisesti koulusurmatapausten seurauksena pykäläpankki nostaa esille myös ohjeita koululaitoksen tiedottamisvastuuseen sekä muihin toimintamalleihin kriisitilanteissa. Tiedottamisvastuu koulun ulkopuolelle kriisitilanteessa on aina rehtorilla, ellei rehtori ole osoittanut kyseistä tehtävää jonkun muun henkilön tai työryhmän tehtäväksi (tällöinkin rehtori on vastuussa siitä, mitä tietoja annetaan tiedotusvälineille). Pykäläpankki suosittelee koululaitoksia varautumaan ennalta kriisitilanteita seuraaviin tapahtumiin ja yhteydenottoihin mahdollisuuksien mukaan. ”Yhteistyöhön toimittajien kanssa on syytä varautua ennalta sisällyttämällä koulun kriisiohjeisiin myös viestintää koskevat käytännöt ja periaatteet”.