Oulun Seudun Ammattiopisto, Pikisaaren yksikkö (2.2 Opetuksen ja ohjaamisen havainnointi eri toimintaympäristöissä)

Työskentelin Oulun Seudun Ammattiopiston Pikisaaren yksikössä kahdeksan vuotta AV-koulutusohjelman teknisenä tukihenkilönä. Lisäkseni Pikisaaren AV-alalla työskenteli kolme opettajaa. Työnkuvaani kuuluivat muun muassa kaluston ylläpito ja huolto, opiskelijoiden ohjaaminen, työympäristöjen rakentaminen sekä ajoittaiset opettajan sijaisuudet. Tänä aikana sain seurata ja havainnoida yksikössä tapahtuvaa opetusta sekä ohjaamista hyvinkin läheltä ja aktiivisesti. Tuon kahdeksan vuoden aikana ehti muuttua myös paljon.

Aloittaessani Pikisaaressa, AV-koulutusohjelmassa opiskeli kolme luokkaa, joista jokaisessa oli n.12-18 opiskelijaa. Tuolloin valtaosa opiskelijoista oli täysi-ikäisiä jo aloittaessaan opintonsa eli suoraan peruskoulusta tulleita opiskelijoita oli tulevaa huomattavasti vähemmän. Tuolloin opinnot painottuivat hyvin vahvasti video-, elokuva- ja tv-tuotantoon. Teknisestä näkökulmasta katsottuna AV-tuotannoissa käytettävä laitteisto oli hyvin korkeatasoista ammattikalustoa, jota tuohon aikaan ei ollut saatavilla normaalikuluttajalle (pääosin kaluston ja laitteiston korkeasta hinnasta johtuen). Tämä vaikutti myös siihen, että ammattikaluston käyttö oli hieman nykyistä mutkikkaampaa ja koska laitteistoa tarvittiin paljon enemmän ammattitasoisen AV-tuotannon toteuttamiseksi, laitteiston toimintahäiriöitä esiintyi myös paljon nykyistä useammin. Tuolloin oli jo merkkejä AV-koulutuksen vähentämisestä ja sisäänotto jätettiinkin väliin yhtenä vuonna.

Enää moneen vuoteen Pikisaaren yksikkö ei ole ollut mukana Oulussa syksyisin järjestettävissä Ilmakitaran MM-kisoissa ja OMVFssa (Oulun Musiikkivideo Festivaalit) osana AV-tekniikan toteuttamista. Aikoinaan syksy alkoi valmistautumisella em. tapahtumiin. Ensimmäisen vuoden opiskelijat alkoivat heti opintojen alussa opettelemaan, miten erilaisia videosoittimia (VHS, BETA, DVCAM, jne.) kytkettiin ja valmistautumaan vuorotyön omaisiin tehtäviin OMVFssa. Toisen ja kolmannen vuoden opiskelijat dokumentoivat OMVFn tapahtumia ja toteuttivat ilmakitaran MM-kisojen tallentamisen monikameratuotantona. Opinnot käynnistyivät tuolloin aina siis suoraan käytännön töillä ja niin sanotusti rytinällä. Mielestäni tämä oli hyvä ”sisäänajo” alalle vaikka se kova ponnistus olikin.

Pitkään opiskelu AV-koulutusohjelmassa olikin hyvin käytännönläheistä. Opinnot tähtäsivät lopputyöhön eli opinnäytetyöhön joka oli lähes poikkeuksetta jokin isompi videoproduktio. Koen, että tuolloin, kun opiskelijat olivat hieman kypsempiä aloittaessaan opintonsa ja AV-tekniikka ei vielä ollut aivan jokamiehen saavutettavissa, opiskelijat olivat hieman nykyistä kunnianhimoisempia ja motivoituneempia. He tiesivät, että ”ainoa” paikka, missä voi käyttää ja oppia AV-alaa ammattimaisessa ohjauksessa sekä ammattimaisella laitteistolla, on ammattiopisto. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että lähes kaikki kalustomme ja editointitilat olivat jatkuvasti varattuja opiskelijoille ja heitä sai jopa ajaa lähtemään koulusta päivän päätteeksi. Itseopiskelu oli siis monestakin syystä paljon nykyistä haastavampaa, koska laitteisto oli merkittävästi nykyistä kalliimpaa, ohjelmistot eivät olleet tarkoitettu tai hinnoiteltu kotikäyttöön ja tästä syystä myöskään tutoriaaleja eri AV-tekniikoihin ei löytynyt niin kattavasti internetistä kuin nykyään. Opettajat vaativat opinnäytetöiltä paljon ja siitä seuraten ne myös usein olivat erittäin laadukkaita. Ehkä aika hieman kultaa muistoja, mutta tilanne oli joka tapauksessa merkittävästi erilainen, kuin viimeisinä vuosina olen kokenut.

Opiskelu eteni tuolloin pääsääntöisesti niin, että asiat esitettiin aluksi teoriassa normaalissa luokkatilassa ryhmäopetuksena. Laitteiston käyttö opiskeltiin opettajajohtoisesti ryhmässä eikä arvokkaita laitteita noin vain saanut itsenäisesti käyttää ilman perehdytystä. Tämän jälkeen opettaja antoi käytännön harjoitukset opiskelijaryhmille, jotka jakoivat tehtävät keskenään ja alkoivat toteuttamaan harjoitusta. Alkuvuosina Pikisaaren yksikössä ei ollut erillistä kuvaus-studiota, jolloin useimmat kuvausharjoitukset toteutettiin käytännössä yksikön yhteisissä tiloissa sekä koulun ulkopuolella. Opiskelijat saivat jo tuolloin työskennellä itsenäisesti projektien parissa. Ehkä opiskelijoiden itsenäisen työskentelyn luontevuuteen vaikutti voimakkaasti myös se, että he toimivat pääosin ryhmissä eli he saivat tukea harjoitustöiden etenemiseen sekä ratkaisuja ongelmatilanteisiin myös omilta luokkatovereiltaan. Joissain AV-alan aineissa opiskelijoiden osaamista testattiin myös teoriakokein.

Jossain vaiheessa kyseisen tutkinnon opetussuunnitelma muuttui ja painottui enemmän verkkosisällön tuotantoon. Videokuvaus sai samoihin aikoihin rinnalleen vahvemmin myös digivalokuvauksen. Erilaiset videotuotannot vähenivät ja samalla myös kalusto päivitettiin vastaamaan paremmin uuden opetussuunnitelman tavoitteita. Viimeisinä vuosina Pikisaaren yksikössä minusta tuntui, että media-assistentin koulutus painottui hieman liikaa verkkotuotantoon. Tekemisen meininki, ryhmässä suunnittelu ja toimiminen, liikkuminen eli keikkatyöskentely ja kaluston käsittely vaihtuivat tietokoneella istumiseksi. Toki AV-projekteja edelleen toteutettiin, mutta aivan eri mittakaavassa kuin aikeisempina vuosina. En kuitenkaan väitä, että opetussuunnitelman muutoksella olisi ollut negatiivisia vaikutuksia esimerkiksi opiskelijoiden työllistymiseen.

Silloinen verkkotuotannon opettaja oli mielestäni mainio tyyppi, kuka otti opettamisen enemmänkin ohjauksen kannalta. Monia asioita itseoppineena, arvostin hänen ”kysy ensin googlelta” asennettaan, joka ei ollut ensinkään välinpitämättömyyttä tai laiskuutta vaan ennemminkin välittämistä ja opiskelijan ohjaamista itseohjautuvuuteen. Opiskelijat oppivat ja tottuivat mielestäni hyvin nopeasti hänen tyyliinsä ohjata heitä oppimaan ja uskon saaneeni myös itse paljon hänen seuraamisestaan ja hänen opiskelijoiden kanssa työskentelystä. Kyseinen opettaja on luonteeltaan myös hyvin avoin, luova ja persoonallinen eli mielestäni hyvä esikuva myös itselleni. Pikisaaressa siirryttiin projektioppimismalliin muutama kuukausi sen jälkeen, kun itse vaihdoin työpaikkaa. Olen ollut aktiivisesti yhteydessä vanhoihin työkavereihini ja toki myös vaihtanut kokemuksia projektioppimismalliin liittyen heidän kanssaan. Olen ymmärtänyt, että he kokevat Pikisaaressa samoja haasteita ja positiivisia edistymisaskelia, mitä itsekin nykyisessä työtehtävässäni.