KARI KEKKONEN:
AMMATILLINEN KOULUTUS - YHTEISKUNTA – MUUTOS
Kekkosen
teemaluento käsittelee (Suomen) yhteiskunnallisia muutoksia ja niiden
vaikutuksia koulutukseen. Kekkonen nostaa luennossaan hyvin esille koulutuksen
järjestämiseen ja suunnitteluun liittyvää problematiikkaa sekä haasteita niin
yksilöntaso kuin tulevaisuuden näkymät huomioiden.
Elämme juuri nyt
aikaa, jolloin koulutuksen järjestämistä haastaa hyvin voimakkaasti julkisten
palvelujen rahoitus eli koulutuksen tapauksessa koulutusleikkaukset. Kekkonen nostaa
hyvin esille myös muut koulutusta haastavat muutostekijät, kuten esimerkiksi
talouden globalisaatio, digitalisaatio tai eri sukupolvien kohtaaminen, jotka
jäävät keskusteluissa helposti koulutusleikkausten varjoon.
Luennon lopuksi
Kekkonen käsittelee keinoja, millä koulutus vastaa työelämän ja yhteiskunnan
muutoksiin. Koululaitokset ovat toki jo muuttuneet ja varmasti myös jatkavat
muutostaan jatkuvasti muuttuvan maailman mukana. Mielestäni muun muassa osaamisperustaisuus,
opintojen henkilökohtaistaminen sekä aktiivinen työelämä-kentän kuunteleminen
ovat hyviä suuntia muutoksessa. Näen pedagogisen toiminnan malleihin liittyvät
muutokset muutenkin pääosin positiivisena sekä tervetulleina.
Teemaluennon esitystekniikkana
käytetty Knovio (video) oli mielestäni hyvin toimivan oloinen tapa esittää luento,
se oli selkeä ja hyvä laatuinen.
MERJA
ALANKO-TURUNEN JA HEIKKI PASANEN: VERME – VERTAISRYHMÄMENTOROINTI
Teemaluento
vastaa kysymykseen, mitä on vertaisryhmämentorointi. Tässä vaiheessa
opeopintoja ”vermeily” on jo tuttua puuhaa ja asiaa käsitellään kyseisen
luennon lisäksi myös ammatillisen opettajan kehittymisohjelmassa.
Luennossa
kerrotaan, miten vertaisryhmämentorointi on kehittynyt ja miksi se on tärkeää
varsinkin ammatillisen koulutuksen puolella. Ammatillisen koulutuksen tulee
olla selvillä ja mukana työelämän tarpeista, muutoksista ja vaatimuksista.
Luennon mukaan ”vermeily” vaatii tilan ja hetken, milloin vertaisryhmällä voidaan
rauhassa pysähtyä pohtimaan ja reflektoimaan kehitettäviä asioita. Oman
kokemukseni mukaan opetustyö on erittäin kiireistä tai ainakin ”vermeilyn”
kaltaiselle, rauhalliselle pohdinnalle ei juurikaan opettajan arjessa ole
aikaa. Tästä syystä en lukisi työhön kuuluvia palavereita ”vermeilyksi”, koska
niissä on yleensä valmis esityslista läpikäytävistä asioista ja harvoin
palaverien tunnelma on käsiteltävien asioiden määrästä johtuen rauhallinen tai
pohdiskeleva. Jopa monet koulutuspäivät/-tilanteet ovat usein ahdettu niin
täyteen ohjelmaa, ettei näidenkään hetkien aikana pääse todella pysähtymään ja
keskustelemaan vertaistensa kanssa tärkeistä työtä kehittävistä asioista.
Luennon mukaan
vertaisryhmämentoroinnissa tavoitteena on työhön, työstä sekä työssä oppiminen
eli oman työn kehittäminen. ”Vermeilyn” yhtenä tavoitteena on myös auttaa
työssäjaksamiseen, sillä pelkästään omasta työstä keskusteleminen muiden
vertaistensa kanssa voi parantaa työssäjaksamista sekä selkeyttää omaa työnkuvaa
tai työn vaatimuksia. Luennossa aukaistaan myös termi ”vertainen” eli hän on
toinen samassa kontekstissa työskentelevä henkilö.
Luento antaa
ohjeita myös vertaisryhmän organisoitumiseen. Mielestäni oma vertaisryhmämme on
ollut sopivan kokoinen (6 henkilöä) ja olemme myös saaneet järjestettyä
kokoontumisemme vaivattomasti. Valtaosa kokoontumisistamme on tapahtunut netin
välityksellä ja mielestäni se on mahdollistanut aktiivisemman yhteydenpidon ja
kokoontumismahdollisuudet kuin jos olisimme pyrkineet tapaamaan kasvokkain.
Koska vertaisryhmämme jäsenten omat henkilökohtaiset aikataulut ja tavoitteet
ovat yksilöllisiä, emme ole täysin pystyneet painottamaan virtuaalitapaamisissamme
pelkästään tiettyä yhteistä opintoihin liittyvää teemaa vaan olemme pääosin
tapaamisissa jakaneet yhteisharjoitusten tehtävät ja vastuut sekä seuranneet yhteisten
tehtäviemme etenemistä ja vaihdelleet kuulumisia.
Teemaluennon
luennoitsijat kannustavat miettimään, voisiko vertaisryhmämentorointi olla hyvä
tapa kehittää omaa työtä ja omaa työyhteisöä. Uskon, että aivan varmasti on
kunhan sille löytyy aikaa ja että ”vermeily” olisi töissä myös säännöllistä.
KIMMO MÄKI:
OPETTAJAHEIMOT JA TYÖN TULKINNAT
Mäki määrittelee
luennossaan organisaation ihmisten välisten vuorovaikutusten ja jaettujen
merkitysten paikaksi. Tämä toimii siis luennon näkökulmana organisaatioon siitä
huolimatta, että organisaatio on Mäen mukaan toki muitakin asioita.
Pitkään (n. 10
vuotta) koulumaailmassa työskennelleenä, minulle on tuttua, että organisaatio
ja organisaatiokulttuuri muodostuvat useista eri tekijöistä kuten arvot,
hahmot, tavat, historia tai rituaalit. Mäki nostaa luennossaan hyvin esille
myös ns. ”sankaritarinat”, jotka määrittelevät organisaatiokulttuuria. Mäen
mukaan, jotta voimme ymmärtää organisaatiokulttuuria, meidän tulee tarkastella
oppilaitosten ja yhteisöjen työkulttuuria. Työkulttuuri muodostuu oppilaitosten
sisällä erilaisten ryhmien, ammattialojen, projektiryhmien ja yksilöiden
välillä. Mäki painottaa mielenkiintoisesti kiinnittämään huomiota nimenomaan
organisaatioiden työkulttuuriin, sillä se on todellinen toimintaympäristö,
mihin useimmat meistä työntekijöistä kuuluvat ja mihin organisaation toiminta
perustuu.
Mäen mukaan
opettajan työssä muodostuu työkulttuurisia heimoja eli opettajaheimoja, mikä
vaikuttaa voimakkaasti opettajan sitoutumisessa työyhteisöön. Näiden heimojen
työkulttuuri rakentuu tietyistä tekijöistä, joita ovat muun muassa
kollektiiviset kirjoittamattomat säännöt, terminologia sekä arvotulkinnat
kokemuksista. Nämä työkulttuuriainekset siirtyvät uudelle ”heimolaiselle” hyvin
nopeasti. Kokemuksesta voin sanoa, että tämä pitää täysin paikkaansa sekä
hyvässä että pahassa.
Mäki tarjoaa
luennossaan keinoja tunnistaa oppilaitoksen työkulttuuri. Huomaan pohtivani omia
kokemuksiani Mäen esille nostamista kysymyksistä ja ymmärtäväni erilaisia
seikkoja näistä työkulttuurikokemuksista. Koen, että Mäen kuvailemista
työkulttuureista lähimpänä omaa, nykyistä työympäristöä koskeva työkulttuuri
olisi kollaboratiivinen työkulttuuri. Mäen esittämä case-esimerkki oli myös
mielenkiintoinen.
Movenoten, jolla
luento oli toteutettu, käyttö oli paikoitellen kankeaa ja esitys ”jumiutui”
useasti.
KIMMO MÄKI:
OPETTAJAHEIMOLAISIA. OPETTAJAHEIMOT II
Mäki esittelee
luennossaan neljä erilaista opettajaheimoa ja pyytää katsojaa pohtimaan,
tunnistaako hän heimoesimerkeistä itsensä tai muun tuntemansa henkilön.
Mäen kuvaukset
opettajaheimolaisista olivat mielenkiintoisia ja tunnistin helposti niistä sekä
itseni että useamman entisistä tai nykyisistä kollegoistani. Mäki painottaa,
että työyhteisön kuuluukin koostua erilaisista ”heimoista” ja näiden ”heimojen”
rajapintaa kannattaa jopa hyödyntää. Mäki toteaa, että vaikka heimojen välillä
onkin jännitteitä, ilman näitä jännitettä ei myöskään syntyisi uusia
käytäntöjä.
OUTI RAEHALME,
HEIKKI PASANEN JA IRENE HEIN KESKUSTELEVAT OPETUS- JA OPPIMISNÄKEMYKSISTÄ
Luennossa
keskustellaan eri oppimisteorioista. Vaikka keskustelussa esitetyt
oppimisteoriat olivat itselleni jo ennestään tuttuja kasvatustieteen
opinnoista, oli keskustelua mukava seurata ja luennossa nostettiin esille myös hyviä
kirjallisuusvinkkejä aiheesta.
Mielenkiintoista oli
myös, kun luennoitsijat pohtivat, mihin tulevaisuuden oppimisteoriat tulevat
pohjautumaan. Esille nousi myös näkemys ”koulun ulkoa” tulevasta opista, joka mielestäni
tukee kouluoppimista vahvasti jo tänä päivänä. Luennossa nostettiin esille myös
erittäin mielenkiintoinen pohdinta liittyen opettajiin, jotka eivät ole missään
uransa vaiheessa tutustuneet pedagogiikan suuntauksiin tai teorioihin. Aihetta
käsiteltäessä kysymys kuului, miten he voivat onnistua opettamisessa, jos he
eivät tunne esimerkiksi eri oppimisteorioita. Kun asiaa hetken pohtii, myös
luennossa esille tullut vastaus on melko ilmeinen. Siinä vaiheessa, kun henkilö
työllistyy opetustehtäviin, hänellä itsellä on jo todella pitkä kokemus
opettamisesta, koulumaailmasta sekä oppimisesta.
OUTI RAEHALME,
HEIKKI PASANEN JA IRENE HEIN KESKUSTELEVAT KÄYTTÖTEORIASTA
Luento
käyttöteoriasta oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen. Käsittelen omia
näkemyksiäni käyttöteoriastani kattavammin HEKS-pohdintani kohdassa ” TOIMINTANI
RAKENTUU AMMATTIKASVATUKSEN TIETOPERUSTALLE”.
Luennossa nousee
esille asia, mitä olen pohtinut paljon ja minkä pohjalle olen pyrkinyt
käyttöteoriani rakentamaan työskennellessäni opettajana. Tämä asia on ”miten
opiskelijani oppisivat parhaiten”. Mielestäni tätä kysymystä voi lähestyä sekä
yksilö että ryhmätasolla. Pyrin löytämään yksilöitä parhaiten motivoivan tavan
oppia ja samalla löytämään käytänteitä tai perusrungon, joka toimisi
mahdollisimman hyvin kokonaiselle ryhmälle. Uskon, että asiaa tällä tavalla
lähestyen tulen myös jatkuvasti kehittymään työssäni, sillä jokainen on hieman
erilainen oppija ja varsinkin erityisammattioppilaitoksessa, ja hyvä niin.
Ei oppi eivätkä teemaluennotkaan ojaan kaada. Sait luennoista aineksia pohtia omaa suhdettasi työhösi, oppimiseen, opettamiseen ja työyhteisöön. Tehtävä siis täytti tarkoituksensa.
VastaaPoistaToit mukavasti omaa ajatusta ja miten käytät/olet käyttänyt teemaluennon teoriaa omassa työssäsi.
VastaaPoista